täällä anonyymisti, että operaationi kirjahyllyjen täyttämiseksi etenee.

Muutama viikko sitten sain nakerrettua hiukka tyhjää tilaa, kun heitin raa'asti menemään teinikäsialalla kirjoitettuja muistiinpanoja suomen murteitten historiasta (mapitettu noin vuonna 1990 yhdessä muiden saman vuosikerran väkerrysten kanssa). Ja nyt Luke proudly presents: ei ole tyhjää sillä(kään) hyllykohdalla. Sattui nimittäin työmaalla osumaan sormiin muutama poistokirja, jotka piti pakata kassiin ja tuoda tuohon tilaa täyttämään. Taisin taas päätyä hankkimaan niitä teoksia, jotka voin lukea sitten joskus eläkepäivillä (esim. Promo Levin Tällainenko on ihminen ja Juha Mannerkorven Matkalippuja kaikkiin juniin) Nonossa kirjoittamani on siis ajantasaista asiaa.

Tämän päivän isompi hankinta saattaa aiheuttaa tavaroitten kertymistä olohuoneeseen. Hommattiin nimittäin levysoitin, vempele, jonka perään olen vaihtelevalla intensiteetillä haikaillut viimeisimmät 25 vuotta. Nyt se sitten on, ja peräti yksi lp. Toinen kaksijalkainen ehti jo maalailla, ettei täällä kohta ole muuta kuin kirjoja plus cd- ja lp-levyjä. Ai mitenkä niin? Minäkö muka ostelisin levyjä? Eh... Mitä se oikein luulee...