kiertelee osittain uskontojen, uskovaisten ja uskon ympärillä. Nyt puolessa välissä kirjaa  juoppo-Vishnu makaa kuolemaisillaan, tai jo kuolleena, porrastasanteella ja onkin hengessään siirtynyt toiseen ulottuvaisuuteen, jumaluudeksi tai liki-sellaiseksi. Hän pystyy kulkemaan seinien läpi ja kuulemaan ääniä ihmiskorvien ulottumattomista. Häneltä kumminkin puuttuu jumalainen tieto itsestään ja maailmasta, ja epävarmuus  tekee tilanteesta hiukan koomisen.

"Pystyykö hän ottamaan pois auringon ja kuun? Pystyykö hän syöksemään maailmankaikkeuden yöhön? Kaikki elävä - elääkö se hänen valostaan? Pitääkö hänen jokainen mielihalunsa toteuttaa, hänen jokaista oikkuaan totella?
  Mutta mitä hän oikein haluaa? Mitä jumalien kuuluu haluta?"
                                                                                                            (Manil Suri: Vishnun unet)