taisi iskeä tähän katinkoloon. Ei niin, että olisi pakottava tarve olla omalla nimellä bloggaamassa, eih. On jollain tapaa turvaisaa olla joku Luke jostakin kuin juuri se tietty Maila Mirjami Mikälie. Sitä paitsi kaikki tarpeeksi tutut tietävät kyllä, kuka täällä ährää. Muita (niitä epätuttuja) tuskin edes kiinnostaa.

Mutta siis... kootut seikkailuni virtuaalipäiväkirjoihin alkoivat jo helmikuussa 2005, kun aloitin itseanalyysi-ahdistus-vatustelupäiväkirjan. Se teksti on edelleen olemassa ja kirjoitan sitä vieläkin, kun siltä tuntuu. Se on kumminkin toisella nimimerkillä ja yksityisempi (öh? kai noin voi sanoa... ainakin se toinen kaksijalkainen on raportoinut, että jos ja kun hän joskus niille sivuille eksyy, niin hän tuntee tirkistelevänsä).

Äkkinäisessä holismikohtauksessa rupesi häiritsemään tämmöinen jakautuminen. Mitä peliä se nyt on, jos pitää keksiä itselleen useampia kuvitteellisia nickkejä, miksei yksi riitä? Tekisi mieli vaihtaa tuo vanhan päiväkirjan nimmari, tekisi mieleni edes tunnustaa että tämä ja se toinen virtuaalipersoona ovat yhden ja saman pään tuotoksia.