iski taas tänään. Menin printtaamaan sen tuoreimman tekstini (joka on ihan muuta kuin tekstini yleensä), ja  alkuperäinen tarkoitus oli paitsi lukea kirjoitettu paperilta (lukihäiröitten välttämiseksi) myös luettaa samainen teksti eräällä toisella.

Metka ilmiö. Samaisen jutun olen onnistuneesti postannut kirjoittavan seuramme sivuille, eikä se bittiavaruuteen toimittaminen hirvittänyt sen enempää kuin muidenkaan tuotosten. Voisi kuvitella ettei tällaista ole - ei enää. Etenkin kun sitä on luettanut milloin kenelläkin juttujaan ja joka kerralla jäänyt henkiin.

No, muistaakseni olen paennut vessaan, keittiöön tai johonkin jonninjoutavaan puuhaan niinä hetkinä kun olen aivan varmasti tiennyt, että nyt tekstiäni luetaan. Sen jälkeen kun on jo luettu ei ole enää hätää. Ja mitä hätää noin yleensä olisi? Jos vaikka taivas putoaisi niskaan, eh. Onkohan minulla anablefobia ?