Harriet selittää alkuvaiheessa seuraavaa:

En osaa pakata.
   Enkä siivota.

Esineet ovat liittoutuneet minua vastaan. Ne kuljeskelevat paikasta toiseen omia reittejään, löytyvät epätodennäköisiltä hyllyiltä, pöydiltä, tuoleilta.
   Ne eivät pidä minusta enkä minä niistä.
   Niin epätoivoisesti ne minua vihaavat, että tekevät mieluummin itsemurhan kuin antautuvat hallittavikseni.
   Käsittämätön määrä kuppeja, laseja, lautasia ja sieviä mutta tarpeettomia koriste-esineitä on syöksynyt käsistäni lattialle pirstalaiksi.
   Tai sitten ne piiloutuvat. Ja kun ne piiloutuvat, ne piiloutuvat iäksi.

Hmm. Tässä nimimerkki 'jo kahdet kynsileikkurit parin neliömetrin tilaan hukannut' - löysi sukulaissielun...Noiden mainittujen kauneudenhoitovälineitten suhteen ryhdyin viime viikolla radikaalitoimenpiteisiin, en nimittäin osaa sahustaa kynsiäni saksilla ja kynsitilanne alkoi tosissaan ryöstäytyä sormista. Ostin uudet leikkurit, ovat oikein merkkiä ja säiliöllä. Kuvittelin että sillä varmistaisin, että viimeistään samana iltana molemmat hukkuneet sekundaklipsimet löytyisivät. Ovat piilossa edelleen...

Harrietin mies kumminkin olettaa Harrietin hoitavan kaiken sen mikä tosiasiassa on tappioksi kääntyvää taistelua oljypullojen, kahvipakettien, pippurimyllyjen, siikafileiden, sipulinippujen, hammastahnaputkiloiden, sydvestien, aluslakanoiden ja talouspaperirullien kanssa.