melkein kevät. Ja eilen illalla huomasin, ettei seitsemältäkään ole säkkipimeää, vielä.

Asutaan kummasti katveessa. Kesällä paistaa vähintään yhteen huoneeseen koko ajan, talvella ei niin mihinkään (jollei lasketa heijastuksia naapurin ikkunoista).

Kannatan lämpimästi, jos joku futuristi lähtee kehittelemään auringon mukana kääntyilevää taloa, joka avaisi sopivasti ikkunoita valon tulla sisään. Sen sijaan ne kehittelevät näitä vähemmän nukkumisen pillereitä ja muita höpöjä mömmöjä.

Pikkuneiti häiriköi tänä aamuna. Se oli kai pettynyt siitä, kun kumpikaan kaksijalkainen ei noussut aamuvuoroon ja antanut siinä samalla neitille penturaksuja. Puoli kahdeksalta kyllästyin viskomaan sitä lattialle sängystä ja tarjoilin niitä raksuja keittiön pöydältä (kyllä, Vieteri syö sattuneista syistä pöydällä - eivät pääse isommat väliin, ei etenkään Trotski, jonka kuuluisi pysyä vain omassa dieettimuonassaan).

Menin maate ja ajattelin, että ongelma oli sillä ratkaistu. Eikö mitä! Puolen tunnin päästä minua vieteröitiin taas (vieteröidä tarkoittaa tässä yhteydessä, että tullaan korvan juureen kehräämään ja tassutetaan naamaa ja kun huidon tassuja naamaltani, niin aletaan vaihtoehtoisesti kävellä mahan päällä ja polkea käpälillä kaulaa).

Kissa ulos makkarista ja ovi kiinni. Sen jälkeen epämääräisiä havaintoja miumiumiu-äänestä.

Puoli kymmeneltä se toinen kaksijalkainen luovutti ja kolisteli tupakalle. Vanuin sängyssä vielä kymmenen minuuttia. Periaatteesta. Sunnuntai ja vapaapäivä ja aamu, en kyllä nouse niin kauan kuin väsyttää.

Näh. Nousin kumminkin.