olen melkein onnistunut ohittamaan tietyt karikot. Hähää! Jokin namiska päänupissa on kääntynyt lievästi positiiviseen suuntaan. Johan tässä on ryvettykin.

Jah. Se positiivinen suunta alkoi lauantaina, kun heräsin ärsyttävän aikaisin toisen kaksijalkaisen aamuvuoropoistumiseen. Päätin nousta ja poistua minäkin, matkailla ä-llä alkavan luo, kun kerran pitäisi ja kuuluisi, erityisesti tänä viikonloppuna. Reippaasti suihkuun, kaffetta, sitten vaatekaapin eteen ihmettelemään. ( Luken laajan mutta lähinnä löytö-halpa-kierrätyskappaleista koostuvan rättivalikoiman vaihtoehdot tuntuivat kaikki lievästi tai enemmän vääriltä.)

Niinhän siinä sitten kävi, että nysse meni nenän edestä. Ja samassa kun se oli mennyt, helpotuin. Jeh. Eihän tässä tarvitsekaan lähteä. Tai voi lähteä, mutta sinne minne huvittaa.

Menin metsään ja järven rantaan kameran kanssa. Kuvasin puita ja muutamaa kukkaa ja niistä puista  puuhasin jotakin jonka tekemiseen meni osa eilisestä ja tästä päivästä. Harvinaisen vähän itsekriitikon murinaa ilmassa...