hiljan olevansa erittäin riippuvainen kaikenlaisista viestintävempeleistä. Tai ainakin niitä vempeleitä on joka nurkassa, vaikkei niitä käyttäisikään. Hän päätteli, ettei hän oikeasti tarvitsekaan niitä kaikkia.  Siispä hänen varamajapaikassaan ei ole teeveetä eikä nettiyhteyttä eikä lankapuhelinta.

Hmph. Eilen hän onnistui sitten heittämään sen viimeisenkin yhteydenpitovempeleen käyttökelvottomaan tilaan. Kun kännykästä uhkasi loppua akku, hän päätti reippaasti vaihtaa sim-korttinsa vara-kännykkään. Jotenkin hän siinä vaihdoksessa pääsi unohtamaan tunnuksensa, saamaan sim-kortin lukittua ja lopulta kokonaan hylätyksi.

Lopputulos? Hän istuu työpaikan tietokoneella klo 20.58., jotta voisi hetken riekkua netissä ja päästä ulos kommunikointikuplasta. Hänellä on varsin aavemainen olo, itse asiassa hän odottaa että milloin tahansa joku vartiointiliikkeen tai muun sellaisen heppu kävelee ovesta sisälle. (Juu, hän on kytkenyt hälytyksen pois päältä, mutta viimeaikaisten takaiskujen seurauksena hän ei oikein luota tekniikkaan.)

Hän on kumminkin saanut otettua joitain valokuvia työpaikasta, noin päiväsaikaan. Eivät ne ole yhtä elegantteja kuin parin päivän takaiset kansainväliset linkit, mutta kumminkin... Tässä: