eilen katsomaan elokuva, mutta enpä sitten mennytkään. Juuri kun olin vetämässä farkkuja jalkaan, soi kännykkä ja johkaannuin tunniksi luuriin kiinni. Emme olleet puhuneet liki puoleen vuoteen, molemmat yhtä laiskoja soittelijoita.

Voi pahkeinen tätä yleistä saamattomuutta ja jahkailua. Tuo leffakin oli pyörinyt täällä jo ties montako viikkoa, mutten ollut saanut lähdettyä. Toiseksi viimeisenä esityspäivänä sitten teen lähtöä ja pah... Sama juttu tämän näyttelyn kanssa, sinnekin olin kovasti menossa. Ja tajusin  viime viikonloppuna, että viimeistä päivää vetelee näyttely... Olisin voinut mutta en sitten kumminkaan. Ehtinyt? Eh.

En oikeasti ole kiireinen. En vain pääse liikkeelle. Tai pääsen, mutta pääsen viime tipassa kauhealla kiireellä (se toinen kaksijalkainen voisi kertoilla, miten hän on erinäisiä kertoja odotellut parkkipaikalla sitä että Luke suvaitsisi päästä talosta ulos.)

Niin kuin tervasta lähtisi, tai siirapista. Yh. Eikä moista voi edes selittää sillä, etten olisi oikeasti kiinnostunut elokuvasta/näyttelystä/tms turneesta. Olen. Mutku.

Jahah, aiheeseen sopivasti uhkaan kohta olla myöhästymisen partaalla töistä. Voi elämä.