Sarjakuvien julkaiseminen on näemmä nyt niin riskiä bisnestä, että siitä saattaa saada kenkää. Niinpä niiden lukemisenkin täytyy olla vaarallista, ja kukapa ei tahtoisi elää vaarallisesti, edes hiukkasen, etenkin kun on tiettyyn ikään mennessä oivaltanut, ettei itsestä ole indianajonesiksi tai thelmalouiseksi.

Klikatkaa nyt kiiruusti tänne, ennen kuin valvova isoveli poistattaa sivun. Tai ehkä ei poistata, nettiä kun on paha valvoa. Eläköön sananvapaus.

Tuntuu etten taas ymmärrä mitään. Tai sen ymmärrän, että suomalaisilla on kollektiivisen neuroottinen psyyke: jos yksi pienilevikkinen kulttuurilehti julkaisee sarjakuvan, jossa sivutaan eräitä mellakkoja aiheuttaneita tapauksia, niin eikös ole pientä hätävarjelun liioittelua ja narsistista egoilua heittää päätoimittaja mäkeen? Kuvittelellaanko sitä aikuisten oikeesti, että jossain olisi se vielä isompi uskonkiihkoileva isoveli, joka käy suurennuslasin kanssa läpi nimenomaan tässä pohjoisessa periferiassa julkaistut aviisit ja lähettää paluupostissa lootallisen pommeja?

Juu, tajuan kyllä, että tässä yksinkertaistetaan asioita. Mutta jos. Jos pitää koko ajan pelätä, että joku loukkaantuu ja suuttuu jostakin (oli aihe sitten uskonnollinen tai muuten vain tulenarka), niin mitä sitä sitten enää uskaltaa tehdä - ainahan sitä JOKU voi JOSSAIN vetää herneen nenään. Ja joillakin kiihkouskovaisilla on kiusallinen taipumus lukea kaikkea uskonnollisten silmälasiensa lävitse: jumalia ja jumalanpilkkaa on sielläkin, missä j-sanaa ei lausuta.

Pelko on kaiken pahan alku. Aikuisten oikeesti. Siihen juontuu jokikinen henkinen ja fyysinen väkivallanteko - ja myös väkivaltaan varustautuminen. Ja loukkaantuminen. Ja lukkiutuminen. Ja...

Pitääkö pelätä niin paljon?