teorian siitä, että kirjallisten henkilöhahmojen tarvitsisi olla tarpeellisilta osin keskimääräisiä, muuten ne ovat epäuskottavia. Baby Janen todellisessa (ja nyrjähtäneessä) maailmassa minäkertoja ja Piki aloittavat suhteen vertailemalla toistensa epikriisejä ja lääkemääräyksiä. Seuraavassa vaiheessa he luovat Susanna Päiväperhon. Susannan nimissä he ilmoittelevat lehdissä käytetyistä naisten (alus)vaatteista, ja miehethän soittavat, tilaavat, maksavat ja tilaavat uudelleen. Homma hoidetaan pieteetillä, vaikka sillä on ei-toivottuja seurauksia.

Hengitin kuin olisin ollut yliherkkä hapelle ja vaihdoin sukkahousuja ja alusvaatteita parin tunnin välein ja nukuin sukkahousut jalassa enkä saanut asiakkailta hetkenkään rauhaa. Heidän vaatimuksensa puristivat tiukasti vartaloani varpaista vyötärölle milloin minkäkin vahvuisina enkä voinut unohtaa niitä niinäkään aikoina, jotka olivat varattuja vain minulle itselleni.

Baby Janessa soi Joy Division, Mark Almond, Courtney Love, Marianne Faithfull. Ballad of Lucy Jordan. Voi enteillä, miten kaikki päättyy, mutta silti loppu on yllätys. Yllättävän monta osaa on myös Pikillä ja minällä. Jossain seurassa syödään mantelilla ja sahramilla kuorutettuja viiriäisiä ja suunnitellaan matkaa Välimerelle,  toisessa löydetään  kuolleita pikkulintuja  kauppakassista sämpylöiden välistä eikä nousta sohvalta tai poistuta asunnosta.

Tavallaan Oksasen Baby Jane on Hanna Marjut Marttilan Lahjakkaan Anu Lovackin hengenheimolainen. Ne liikkuvat keskimääräisen ja keskiluokkaisen maailman marginaalissa, tyylilaji vain on toisenlainen.

Baby Janen viimeinen luku on... loistava. Eikä tämä tarkoita, että muu kirja olisi huono.