Yksi loistavimmista koskaan lukemistani romaaneista on Angela Carterin Maaginen lelukauppa. Se on aikanaan tehnyt niin ison vaikutuksen, etten ole vuosiin uskaltanut lukea sitä uudelleen, vaikka se mutkikkaan etsimisen jälkeen päätyi omaan kirjahyllyyn.

(Tämä oli vain aasinsilta aiheeseen. En muista kuin tunnelmia ja pari tilannetta Maagisesta lelukaupasta, jos haluaisin kirjoittaa siitä pitempään, pitäisi ottaa kirja hyllystä ja vähintäänkin selata sitä).

Olen kunnon taikauskovainen. Lapsena piti ennen nukkumaanmenoa sanoa hyvänyöntoivotus isille ja äitille, aina samoin sanoin ja samalla nuotilla, sillä se tarkoitti ettei yöllä näkisi painajaisia ja aamulla olisi hyvä herätä. Vähän vanhempana kuljeskelin korvalappustereot päässä paikasta toiseen, ja jos ehdin perille sen tietyn kappaleen (tai säkeen tai sanan) aikana, niin hyvä onni seurasi minua. Edelleenkin pitää harjata hampaat aamulla ja illalla - ei sen takia, ettei hampaisiin tulisi reikiä, vaan harjausrituaalin takia. Kun sen rituaalin tekee, loitsii samalla  itselleen hitusen turvaa ja onnea.

Samaan aikaan sujuvasti naureskelen katolisten ristinmerkeille ja niille onnettomille, jotka lukevat horoskoopit. Enhän minä koskaan. Paitsi että kuulun niihin ihmisiin, jotka ylen mielellään lukevat horoskooppeja jälkikäteen. Silloin voi huoletta naureskella, miten typeriä viime viikosta sanottiin kun omaa jo tietämyksen siitä, mitä todella tapahtui.