Yksi loistavimmista koskaan lukemistani romaaneista on Angela Carterin
Maaginen lelukauppa. Se on aikanaan tehnyt niin ison vaikutuksen, etten
ole vuosiin uskaltanut lukea sitä uudelleen, vaikka se mutkikkaan
etsimisen jälkeen päätyi omaan kirjahyllyyn.
(Tämä oli vain aasinsilta aiheeseen. En muista kuin tunnelmia ja pari
tilannetta Maagisesta lelukaupasta, jos haluaisin kirjoittaa siitä
pitempään, pitäisi ottaa kirja hyllystä ja vähintäänkin selata sitä).
Olen kunnon taikauskovainen. Lapsena piti ennen nukkumaanmenoa sanoa
hyvänyöntoivotus isille ja äitille, aina samoin sanoin ja samalla
nuotilla, sillä se tarkoitti ettei yöllä näkisi painajaisia ja aamulla
olisi hyvä herätä. Vähän vanhempana kuljeskelin korvalappustereot
päässä paikasta toiseen, ja jos ehdin perille sen tietyn kappaleen (tai
säkeen tai sanan) aikana, niin hyvä onni seurasi minua. Edelleenkin
pitää harjata hampaat aamulla ja illalla - ei sen takia, ettei
hampaisiin tulisi reikiä, vaan harjausrituaalin takia. Kun sen
rituaalin tekee, loitsii samalla itselleen hitusen turvaa ja
onnea.
Samaan aikaan sujuvasti naureskelen katolisten ristinmerkeille ja
niille onnettomille, jotka lukevat horoskoopit. Enhän minä koskaan.
Paitsi että kuulun niihin ihmisiin, jotka ylen mielellään lukevat
horoskooppeja jälkikäteen. Silloin voi huoletta naureskella, miten typeriä viime viikosta sanottiin kun omaa jo tietämyksen siitä, mitä todella tapahtui.
torstai, 12. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.