Inhoan esittelyjä ja prologeja ja määrittelyjä. Niiden mukana livahtaa
jotakin kaavamaista, pakotettua. Tämä on nyt TÄTÄ TEEMAA eikä mitään
muuta, tai jos on muuta, niin se muu on suhteessa TEEMAAN. Ja
vähintäänkin määrittelijä itse toimii poliisina, pitää huolen siitä,
ettei nyt ihan täysin TEEMASTA livetä. Punakynää sanojen alle ja
ruksataan turhat kappaleet, nih!
Kunnes toisin todistetaan, tämä on lukupäiväkirja. (Se tarkoittaa: siis kunnes olen keksinyt uuden, tärkeämmän teeman.)
Tämän päivän kirja (C) on kesken, se on ollut kesken Tapaninpäivästä
lähtien. Kirjassa on vihaisia suomalaisia sukulaisia, jotka yrittävät
leikkiä eurooppalaista vaikka lähimenneisyyden suurin kulttuuriperintö
on umpihangessahiihto. Tai jotakin. Ehkä luovutan ja armahdan itseni
siitä, että tässä LukuPäiväKirjassa tarvitsisi olla näppärä ja fiksu ja
sivistynyt, vähintäänkin näppärämpi, fiksumpi ja sivistyneempi kuin
oikeastaan olen.
sunnuntai, 1. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.