ja muita Janssonin lyhykäisiä Muumilaakso-tarinoita. Ensimmäistä kertaa
aikuisena? Lapsena tykkäsin Nuuskamuikkusesta kun sillä oli hassu nimi
ja hattu ja se kuljeskeli vapaana metsissä eikä ollut tilivelvonninen
kenellekään. Aito sankari siis?
Nyt Nuuskamuikkus-kertomus (Kevätlaulu) tuntui olevan suorassa
suhteessa omaan luovaan tekemiseen ja toisaalta toisten kanssa
olemiseen. Sävel oli piileksinyt Nuuskamuikkusen hatun alla jo monta
päivää, mutta hän ei ollut oikein
uskaltanut ottaa sitä esille. Sen täytyi saada kehittyä, kasvaa
kauniiksi, siitä piti tulla niin iloinen vakaumus, että kun hän vain
koskettaisikin huuliharppuaan, äänet hyppäisivät heti oikeille
paikoilleen. Laulun
esiin ottaminen tarkoittaa, että Nuuskamuikkusen pitää olla yksin,
niin ettei tarvitse puhella kenenkään kanssa eikä kertoa kenellekään
mitään, sillä jos Nuuskamuikkusen on pakko alkaa kertoa jollekulle
retkistään, niin hän lörpöttelee kaiken säpäleiksi. Sitten se on
mennyttä, kuulen vain oman kertomukseni, kun yritän muistella millaista
oli.
Hienon yksinäisyyden pilaa mönkijä, joka lymistelee
Nuuskamuikkusen leiripaikan lähettyvillä, tahtoo lähemmäs ja lopulta ui
suuren sankarinsa nuotiolle lämmittelemään. Mönkijä on niin pieni,
ettei sillä ole edes nimeä ja se ihailee suunnattomasti
Nuuskamuikkusta, jolla on joku joka kaipaa ja odottaa joka hetki. Mutta Nuuskamuikkunen tahtoo tulla milloin sille itselleen sopii. Ehkä en tule ollenkaan. Ehkä menen aivan toiselle suunnalle. Nuuskamuikkunen nimeää mönkijän Ti-ti-uu:ksi. Iloinen alku ja monta surullista uuta lopussa.
Pikku mönkijä puikahtaa takaisin kanervikkoon ja Nuuskamuikkunen on
taas yksin, mutta sillä välin laulukin on livennyt karkuun, eikä
muikkunen osaa ajatella muuta kuin mönkijän sanoja ja omia sanojaan.
Hänen on pakko etsiä Ti-ti-uu, joka sanoo, että nyt minä olen minä, kaikki tapahtuu minulle, Ti-ti-uulle, ja Täytyy pitää kiirettä, että ennättää elää, minulta on mennyt kovin paljon aikaa hukkaan. Nuuskamuikkunen löytää kevätlaulunsa heti kun Ti-ti-uu on toistamiseen juossut kanervikkoon.
sunnuntai, 15. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.