listaan ilman mitään mainintaa (kertoo sekä kirjasta että blogistista).

Siis Loen Doppler. Olihan se ihan sillä tavalla sujuva, että sen luki helposti. Ja satunnaisesti siinä pääsi koomisiin svääreihin, kuten esim. kun päähenkilöä lyödään neljäkiloisella Toblerone-pötkylällä päähän.

Mutta tämä Doppler on jo kirjoitettu, vähintään kerran. Vai kuvittelenko vaan lukeneeni romskun aiheesta 'keski-ikäistynyt hyvinmenestyvä kaupunkilaismies kyllästyy ja muuttaa metsään pahan yhteiskunnan ja perheen ja muiden ihmisten ulottumattomiin'?

Loen Supernaiivi oli loistava. Kuvakirjaa (Maria ja Jose) luin viime kesänä helteessä puiston penkillä, enkä malttanut kävellä varjoon ennen viimeistä sivua. Tämä... No joo. Puolikiva.