oli käydä köpelösti. Kokoelma lojui lokakuun lopusta alkaen
eräässä kasassa pikku jakkaralla, enkä lukenut sitä puoltaväliä
pitemmälle, nurisin vain Toiselle Kaksijalkaiselle, etten hahmota Lemin
maailmoja kunnolla, hän kun saattaa tempaista muutaman sivun tarinaa
varten uuden universumin kolkan, jossa elelee hallitsija ja liuta
hännystelijöitä ja omituisia keksijöitä, eivätkä meidän planeettamme
lait koske ketään henkilöistä. Esimerkiksi kryonidit pysyivät hengissä
vain äärimmäisessä kylmyydessä, ja kryonidilainen elektritari Kvartsius
ei pelännyt muuta kuin ajattelua: jos hänen aivonsa kuumenisivat
liikaa, hän korventuisi kuoliaaksi. Kummasti samainen ritari päätyi
typeryyttään hukkumaan. Kun hän vajosi kylmään veteen, hän ei ehtinyt
edes hokea "Älä vain ajattele!"
Toinen Kaksijalkainen oli lokakuun alussa ehtinyt mainostaa Lemin
nokkeluutta ja hauskuutta. Hjoo. Juu. Osittain samaa mieltä. Puolessa
välissä iski se puutumus aina vain vaihtuvia valtakuntia ja planeettoja
kohtaan. Piti pitää pitkähkö tauko, jonka jälkeen ihmettelin, miksi
ihmeessä olin jättänyt kirjan kesken. Sehän on hervoton! Ihan tolkuton
ja samalla suorastaan älyllinen.
Eräässäkin tarinassa robotti Automatias saa matkaseurakseen
elektronisen bestiksen, joka asuu Automatiaksen korvassa ja lähemmässä
tarkastelussa osoittautuu kylmän rationalis-nihilistiseksi versioksi
Douglas Adamsin masentuneesta Marvinista. Kun Automatias ja Perttu (se
bestis) haaksirikkoutuvat autiolle saarelle, pitäisi Automatiaan Pertun
mielestä kiireesti hukuttautua, sillä Perttu on analysoinut koko
tilanteen huolella ja hylännyt kaikki mahdollisuudet pelastukseen yhden
toisensa jälkeen. Samalla Perttu näppärästi todistaa, miten koko
Automatiaan elämä on turhaa, oikeastaan olematonta. "Koska
olet se mikä olet, et kuitenkaan voi kerrallaan kokea kuin yhden ainoan
mainitsemistani paikoista tai niistä miljoonista joita en maininnut.
Siksi voidaan liioittelematta sanoa, että niiden paikkojen kannalta,
joissa et ole läsnä, voisit yhtä hyvin olla kuollut--. Samaa
periaatetta seuraten, jos vain käytät aivojasi ja pohdit trarkkaan
sanojani, ymmärrät, että koska et ole kaikkialla, toisin sanoen
kaikissa noissa kiehtovissa paikoissa, et ole juuri missään. ---
Kokemisen matematiikka todistaa, että tälläkin hetkellä sinun voi hädin
tuskin katsoa olevan elävien kirjoissa, koska loistat poissaolollasi
kaikkialla kuin vainaja!-- Sinulla ei ole mitään käyttöä millekään
ympärilläsi olevalle, kamaralle allasi tai sille joka levittäytyy
ylläsi horisontista horisonttiin. -- Jos sitten otamme pois myös nämä
hyödyttömät tunteet, ei jäljelle jää yhtään mitään, tyhjyys, sanon
minä, olemattomuus, ja juuri tätä olemattomuutta, tätä loputtoman
tasapainon tilaa, rikkumatonta hiljaisuutta ja täydellistä rauhtaa
toivon sinulle uskollisena ystävänäsi!"
Ja mitä Automatias vastaa? Mutta minä haluan elää! Elää! Elää!! Kuuletko?
Suosikkitarinani on kirjan viimeisiä, siinä keksijä Trurl rakentaa
koneen, joka pystyy valmistamaan kaikkea n-kirjaimella alkavaa. Kun
konetta pyydetään valmistamaan nolluus, niin sepä alkaakin hävittää
maailmankaikkeudesta n-asioita ja lopulta myös muita alkukirjaimia.
Nolluuden tuottaminen on pakko lopettaa, mutta maailmankaikkeuteen jää
aukko noiden muiden alkukirjainten kohdalle: kone pystyy palauttamaan
närän, nuivuuden, nekrofilian, nepotismin, nalkutuksen, nyreyden ja
nurkkakuntaisuuden, mutta ei humpsuja, hilpukoita tai uppeloita. Ja
koska muilla kirjaimilla alkavia asioita tekeviä koneita ei sittemmin
ole onnistuttu rakentamaan, on pelättävissä, ettemme koskaan enää tule
näkemään suihkojen ja humpsujen kaltaisia upeita ilmestyksiä - emme
koskaan enää.
sunnuntai, 22. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.