oli käydä köpelösti. Kokoelma lojui  lokakuun lopusta alkaen eräässä kasassa pikku jakkaralla, enkä lukenut sitä puoltaväliä pitemmälle, nurisin vain Toiselle Kaksijalkaiselle, etten hahmota Lemin maailmoja kunnolla, hän kun saattaa tempaista muutaman sivun tarinaa varten uuden universumin kolkan, jossa elelee hallitsija ja liuta hännystelijöitä ja omituisia keksijöitä, eivätkä meidän planeettamme lait koske ketään henkilöistä. Esimerkiksi kryonidit pysyivät hengissä vain äärimmäisessä kylmyydessä, ja kryonidilainen elektritari Kvartsius ei pelännyt muuta kuin ajattelua: jos hänen aivonsa kuumenisivat liikaa, hän korventuisi kuoliaaksi. Kummasti samainen ritari päätyi typeryyttään hukkumaan. Kun hän vajosi kylmään veteen, hän ei ehtinyt edes hokea "Älä vain ajattele!"

Toinen Kaksijalkainen oli lokakuun alussa ehtinyt mainostaa Lemin nokkeluutta ja hauskuutta. Hjoo. Juu. Osittain samaa mieltä. Puolessa välissä iski se puutumus aina vain vaihtuvia valtakuntia ja planeettoja kohtaan. Piti pitää pitkähkö tauko, jonka jälkeen ihmettelin, miksi ihmeessä olin jättänyt kirjan kesken. Sehän on hervoton! Ihan tolkuton ja samalla suorastaan älyllinen.

Eräässäkin tarinassa robotti Automatias saa matkaseurakseen elektronisen bestiksen, joka asuu Automatiaksen korvassa ja lähemmässä tarkastelussa osoittautuu kylmän rationalis-nihilistiseksi versioksi Douglas Adamsin masentuneesta Marvinista. Kun Automatias ja Perttu (se bestis) haaksirikkoutuvat autiolle saarelle, pitäisi Automatiaan Pertun mielestä kiireesti hukuttautua, sillä Perttu on analysoinut koko tilanteen huolella ja hylännyt kaikki mahdollisuudet pelastukseen yhden toisensa jälkeen. Samalla Perttu näppärästi todistaa, miten koko Automatiaan elämä on turhaa, oikeastaan olematonta. "Koska olet se mikä olet, et kuitenkaan voi kerrallaan kokea kuin yhden ainoan mainitsemistani paikoista tai niistä miljoonista joita en maininnut. Siksi voidaan liioittelematta sanoa, että niiden paikkojen kannalta, joissa et ole läsnä, voisit yhtä hyvin olla kuollut--. Samaa periaatetta seuraten, jos vain käytät aivojasi ja pohdit trarkkaan sanojani, ymmärrät, että koska et ole kaikkialla, toisin sanoen kaikissa noissa kiehtovissa paikoissa, et ole juuri missään. --- Kokemisen matematiikka todistaa, että tälläkin hetkellä sinun voi hädin tuskin katsoa olevan elävien kirjoissa, koska loistat poissaolollasi kaikkialla kuin vainaja!-- Sinulla ei ole mitään käyttöä millekään ympärilläsi olevalle, kamaralle allasi tai sille joka levittäytyy ylläsi horisontista horisonttiin. -- Jos sitten otamme pois myös nämä hyödyttömät tunteet, ei jäljelle jää yhtään mitään, tyhjyys, sanon minä, olemattomuus, ja juuri tätä olemattomuutta, tätä loputtoman tasapainon tilaa, rikkumatonta hiljaisuutta ja täydellistä rauhtaa toivon sinulle uskollisena ystävänäsi!"

Ja mitä Automatias vastaa? Mutta minä haluan elää! Elää! Elää!! Kuuletko?

Suosikkitarinani on kirjan viimeisiä, siinä keksijä Trurl rakentaa koneen, joka pystyy valmistamaan kaikkea n-kirjaimella alkavaa. Kun konetta pyydetään valmistamaan nolluus, niin sepä alkaakin hävittää maailmankaikkeudesta n-asioita ja lopulta myös muita alkukirjaimia. Nolluuden tuottaminen on pakko lopettaa, mutta maailmankaikkeuteen jää aukko noiden muiden alkukirjainten kohdalle: kone pystyy palauttamaan närän, nuivuuden, nekrofilian, nepotismin, nalkutuksen, nyreyden ja nurkkakuntaisuuden, mutta ei humpsuja, hilpukoita tai uppeloita. Ja koska muilla kirjaimilla alkavia asioita tekeviä koneita ei sittemmin ole onnistuttu rakentamaan, on pelättävissä, ettemme koskaan enää tule näkemään suihkojen ja humpsujen kaltaisia upeita ilmestyksiä - emme koskaan enää.