on niin iso kissa, ettei se mahdu tuohon oikeanpuoleiseen palkkiin,vaan luuraa ihan omalla sivulla.
Ensimmäistä virkettä kirjoittaessa piti kiiruusti tsekata, kummalla
puolen sivua Vietsku yleensä on, ja onko se 'puoli' vasen vai oikea.
Olen jäänyt jonnekin tarhaikään, jolloin vasen ja oikea olivat turhaa
aikuiserittelyä. Väittivät, että opin eron sitku menen kouluun ja opin
kirjoittamaan. Höh. Kirjoitan oikealla, juuh, muttei se auta mitään
vasemman erottamisessa oikeasta. Siis ei tähän mennessä ole auttanut.
Autokoulun läpäisin toisella yrittämällä, kun aina 'oikealle' tai
'vasemmalle' -käskyn jälkeen aloin summassa tähytä jompaan kumpaan
suuntaan ja kääntää rattia jos näytti turvalliselta. Voi tuska, jos
joku ulkopaikkakuntalainen tai peräti vierasmaalainen keksii tulla
kysymään ohjeita turistikohteeseen. Kääntymisneuvonta kaikilla muilla kielillä paitsi viittomalla ja huitomalla on korkeampaa matematiikkaa.
Olin tänään epäkulturelli ja jätin väliin eräänkin tapahtuman kun nyt vaan ei tuntunut siltä.
Pidätän oikeuden päättää vapaa-ajalla ihan itse siitä, missä milloinkin
luuraan. Niinpä jätin menemättä myös kyläilylle, vaikka nyt
olisi ollut siihen sopiva pitkä viikonloppu. Ei tuntunut
siltäkään.
Miltä sitten tuntui? Siltä että häpeämättömästi
shoppasin musiikkia parista alan liikkeestä (noh, neljä viidessosaa
ostoksista tein alehyllyistä, tästä tahtoo sisäinen saiturini
muistuttaa). Nits: Wool. Balls: Skinny Dipping. Lily Holbrook:
Everything was beautiful and nothing hurt. Kronos Quartet: Mugam
Sayagi. Belle and Sebastian: The Life Pursuit. Hieman.. yllätyksellinen
ostoskassi. Samassa kassissa oli kotiin tullessa myös hapankaalia,
appelsiineja ja viiliä, nekin alan liikkeestä.
lauantai, 11. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.