on niin iso kissa, ettei se mahdu tuohon oikeanpuoleiseen palkkiin,vaan luuraa ihan omalla sivulla.

Ensimmäistä virkettä kirjoittaessa piti kiiruusti tsekata, kummalla puolen sivua Vietsku yleensä on, ja onko se 'puoli' vasen vai oikea. Olen jäänyt jonnekin tarhaikään, jolloin vasen ja oikea olivat turhaa aikuiserittelyä. Väittivät, että opin eron sitku menen kouluun ja opin kirjoittamaan. Höh. Kirjoitan oikealla, juuh, muttei se auta mitään vasemman erottamisessa oikeasta. Siis ei tähän mennessä ole auttanut. Autokoulun läpäisin toisella yrittämällä, kun aina 'oikealle' tai 'vasemmalle' -käskyn jälkeen aloin summassa tähytä jompaan kumpaan suuntaan ja kääntää rattia jos näytti turvalliselta. Voi tuska, jos joku ulkopaikkakuntalainen tai peräti vierasmaalainen keksii tulla kysymään ohjeita turistikohteeseen. Kääntymisneuvonta kaikilla muilla kielillä paitsi viittomalla ja huitomalla on korkeampaa matematiikkaa.

Olin tänään epäkulturelli ja jätin väliin eräänkin tapahtuman kun nyt vaan ei tuntunut siltä. Pidätän oikeuden päättää vapaa-ajalla ihan itse siitä, missä milloinkin luuraan.  Niinpä jätin  menemättä myös kyläilylle, vaikka nyt olisi ollut siihen sopiva  pitkä viikonloppu. Ei tuntunut siltäkään.

Miltä sitten tuntui? Siltä että häpeämättömästi shoppasin musiikkia parista alan liikkeestä (noh, neljä viidessosaa ostoksista tein alehyllyistä, tästä tahtoo sisäinen saiturini muistuttaa). Nits: Wool. Balls: Skinny Dipping. Lily Holbrook: Everything was beautiful and nothing hurt. Kronos Quartet: Mugam Sayagi. Belle and Sebastian: The Life Pursuit. Hieman.. yllätyksellinen ostoskassi. Samassa kassissa oli kotiin tullessa myös hapankaalia, appelsiineja ja viiliä, nekin alan liikkeestä.