jopa blogin kirjoittamista aamulla. Nettiyhteydettömässä tilassa asuminen aiheuttaa omituisia oireita, kuten turhan ajoissa työpaikalle ilmaantumisia.

Tuo tänään-loota ei pidä ollenkaan kutiaan. Viimeisimmän viikon aikana olen hotassut muutaman lituskakirjan ja aloittanut yhtä järkälettä. Järkälettä olen onnistuneesti lukenut yli sata sivua osaamatta päättää, jättäisinkö sen sittenkin kesken. Kyllä Ian McEwan kirjoittaa osaa, ei siinä mitään. Lauantai on vain niin perin juurin perinpohjainen ja hitaasti asetelmaansa rakenteleva romaani, että tässä mielentilassa ja juuri nyt se on vähän niin kuin yrittäisi Sotaa ja rauhaa lukea, sillä erotuksella että Lauantaissa on sentään yksi ainut keskushenkilö.

Huolestuttavaa tahi ei, huomasin suunnilleen viikko sitten ymmärtäväni keskimääräistä enemmän runoista. (Siis on ollut aikoja, jolloin runosäkeet ovat parhaimmillaan 'kuulostaneet hyviltä' ja olleet 'mielenkiintoisia', pahimmillaan taas olen unohtanut sen edellisen säkeen seuraavaa lukisessani ja siinä sivussa ihmetellyt, mistä oikein on kysymys.) Tällä kertaa runokokoelma peittosi kirkkaasti lukukokemuksena erään puolivahingossa lainatuksi tulleen elämänohjekokoelman. Runot olivat Kai Nimemisen, kokoelmasta Perimmäisten kysymysten äärellä (Tammi 2004), ohjeistukset Melody Beattien Kiitollisuuden kirjasta.

Kiitollisuuden kirja oli ihan hirveä. Idea kyllä viehättäisi, mutta ilmiasu tökki niin pahasti, että alkoi käydä sauhu korvista. Ehkä kyseessä on pelkkä käännöskömmähdys, mutta olen allerginen verbille PITÄÄ, jos sitä käytetään runsain mitoin, tähän tapaan:

Jokaisen ihmisen pitäisi tuntea vastuu omasta elämästään ja huolehtia siitä että hänellä on hyvä olo. Pitää tuntea yhtä lailla vastuuta henkisestä elämästä, tunne-elämästä, ruumiillisesta hyvinvoinnista ja taloudellisista seikoista. Pitää määrittää omat tarpeensa ja täyttää ne. Pitää ratkaista omat ongelmansa ja opetella elämään niiden lähimmäisten kanssa jotka eivät siihen kykene. Pitää tuntea vastuuta omista valinnoistaa ja siitä mitä antaa ja saa.
   Pitää myös asettaa tavoitteita ja pyrkiä saavuttamaan ne. Pitää oppia nauttimaan elämästä ja saamaan arkipäivän toimista iloa ja nautintoa. Pitää valita ketä rakastaa ja miten rakkautensa ilmaisee. Pitää tunea vastuuta siitä mitä tekee muille ja mitä sallii muiden tehdä itselleen. Pitää vastata omista haluistaan ja toiveistaan.
                                                                        ( Melody Beattie: Kiitollisuuden kirja, WSOY 1995)

Pitää, pitää PITÄÄ PITÄÄ: Ja pah. Noissa parissa kappaleessa saadaan oleminen ja eläminen kuulostamaan joltakin, joka suoritetaan kuin matemaattinen teoreema. Teoreeman lopputuloksen PITÄÄ olla kiitollisuus ja onnellisuus.

Siirryn runouteen. Onneksi siinä ei PIDÄ mitään.