olen mestarisaineista. Jos Pakollinen Asia vielä jotenkin liittyy virastoihin tai kaavakkeisiin, niin avot, valmista tulee myöhemmin kuin myöhään.

Ikävää, ettei lykkääminen ole armeliasta unohtamista. Ehei. Olen kiusallisen tietoinen Pakollisesta Asiasta ja sen odottavasta olemuksesta, mutta en saa ryhdyttyä toimeen kun ei ihan vielä ole pakko.

Viimeksi  lykkäsin onnistuneesti  työttömyyskorvauskaavakkeitten täyttämistä (paras selitykseni: en mitenkään ehdi täyttää moista, kun kerran olen  nyt töissä, olkoonkin että työaikaa on se keskimääräinen 7 tuntia ja risat päivässä, ja Pakollisen Kaavakkeen vääntämiseen kuluisi kallisarvoista vapaa-aikaa korkeintaan puoli tuntia).

Lopulta istuin tänään töissä ylimääräisen 20-minuuttisen kirjoituspöydän ääressä, jotta sain sen halvatun paperin täytettyä ja postiin. JEE! Mutta oikeasti tunnen itseni idiootiksi, kun kirjoitan rivi toisensa perään alekkain vanhoja päivämääriä ja työtöntyötöntyötön. Joo, tiedän vallan hyvin että jotenkin se status pitää Virallisille Tahoille reklamoida, mutta että... ihminen päätyy hokemalla hokemaan sitä, miten on ollut joka ikisen päivän ilman työtä (myös lauantait ja sunnuntait), eikä nyt aivan varmasti ole tehnyt yhtään mitään (poikkeukset määritelmineen seuraavaan sarakkeeseen, lisäksi selitys: oletko ollut työssä/sairaslomalla/työllisyyskurssilla/koulutuksessa/opiskellut? Montako tuntia, entä minuutit, mainitse ne myös!)

Huh, tulipas kiihdyttyä.  Tämän kiihtymyksen voimalla voisin sitten yrittää pysyä työllisenä jotta välttyisin moisten lomakkeitten täyttämiseltä (ja toimittamasta lippusia ja lappusia niiltä onnettomilta poikkeuspäiviltä, jolloin status on mennyt holtittomasti vaihtumaan työttömästä työlliseksi). Hmp. No, kaikki ei ole minun vallassani. Oikeastaan hyvin harva asia on.