1. päätä aamulla suuripiirteinen joukko "asioita", jotka pitää hoitaa

2. lykkää "asioiden" hoitamista aamusta puoleen päivään, päivästä iltapäivään, iltapäivästä...

3. hoida osa "asioista" mutta ole tyytymätön tuloksiin. Pyykkiä olisi voinut pestä vielä lisää. Se yksi pakollinen puhelinsoitto ei selvittänytkään sitä mikä oli tarkoitus selvittää. Käsittämättömiä kekoja olisi pitänyt raivata enemmän.

4. mieti jo aamusta, miten ratkaista illan ajankäyttöongelma (= kolme harrastusta jotka kaikki vaatisivat läsnäoloa ja osallistumista juuri keskiviikkoiltana), kysele itseltäsi puolen tunnin välein: hmm, miltä minusta tuntuu, entten tentten teelikamentten, minne mä menisin illalla.

5. jätä vastaamatta puheluun, joka numerosta päätellen on yhden iltaharrastuksesi ihmiseltä (tässä vaiheessa olet juuri tajunnut, että ainakin tuo harraste on puh pah pelistä pois tältä illalta, mutta sinulla ei ole kanttia sanoa sitä).

6. muistuttele, ettet ole tänään vielä kirjoittanut mitään oikeata - vaikka sinunhan piti! Sinähän lupasit itsellesi! Vai lupasitko? Njoo. Juu.

7. tunne syyllisyyttä siitä, että kello on jo aika paljon eikä ulkona ole vielä(kään) tullut käytyä, jos sellaiseksi ei lasketa kävelyä pihan poikki pyykkituvalle kertaa kolme tai takapihan linnunruokinta-automaatin täyttämistä (jälkimmäiseen operaatioon kului aikaa noin kaksi minuuttia, siis huikeat 120 sekuntia ulkoilmassa).