ja meidän lähistölläkin taitaa asua niistä muutamia. Eilen aamulla tuli taas todistus aiheesta, kun Vieteri palaili yöjuoksultaan naapurustosta. Se kissa on keväästä asti kulkenut kello kaulassa puskissa ja pensasaidoissa. Joinain aamuina se on jättänyt saapumatta takapihan ovelle - eli se on päässyt sisälle vasta iltapäivällä, kun ihmispalvelijat ovat palanneet töistään.

Nyt se paljastui: meidän Vieteri viettää kaksoiselämää. Maanantaiaamuna se tuli kotio kaulassaan kuminaru, johon oli kuulakärjellä tekstattu:

Onko kissalla kotia? Soita xxx-xxxxxxx.

Minähän soitin. Puhelu meni tuonne naapurikadulle. Selvisi että Vieteri on norkoillut rivitalon takapihalla, pummannut ruokaa ja lapset ovat sitä ruokkineet makkaralla ja muulla herkulla. Viime visiitin jälkeen olivat ihmispalvelijat alkaneet miettiä, mistä kissa tulee ja mihin se menee.

Ihmispalvelijoilla ilmeisesti oli kissanmentävä kolo kotonaan, sillä heidän kissansa oli viisivuotiaana jäänyt auton alle.

Vieterin viidakkoarvostus tässä kyllä laski: se ei siis olekaan elänyt luonnon antimilla tai seikkaillut kaukana metsissä. Se on maannut tuossa sadan metrin päässä kakkosasunnossaan hoivattavana.

Kissanpäiviä.