ajatusbloggaamisen. Viimeisimmän viikon olen ajatusblogannut ankarasti. Olen kävelyllä/bussissa/levyä kuunnellessa/pesukonetta täyttäessä antaumuksella ajatellut, mistä kirjoittaisin blogille seuraavaksi.

Kuten näkyy, tänne on tullut tekstiä ihan hirveästi.

Pikakelauksella ajatusblogattuja juttuja:

Aamulehden verkkosivujen vallan viehkosta äänimaisemakartasta piti blogata ja siitä, miten äänet liittyvät tunteisiin, muistoihin ja mielikuviin. Tähän aikaan vuodesta on ikävä kahta ääntä: tuulen havinaa lehtipuissa ja vesisadetta. Jompi kumpi kävisi, molemmat yhdessä olisi aivan ihanaa! (Tämä pitänee ottaa uudelleen harkintaan sinä viikkona kesäkuussa, kun tuulee ja sataa viidettä päivää.)

Piti blogata siitä, miten erään ystävän kanssa päädyin miettimään, että tarvitsisimme huutopaikan, jonkinlaisen betonilla vuoratun treenikämpän, jossa voisi rääkyä, kiljua, huutaa, mesota (jne.) niin paljon kuin sielu sietää ilman että kukaan lähimmäinen tulee ihmettelemään älämölöä tai pelästyy tai loukkaantuu siitä. Mietimme sitäkin, voisiko lähimetsiä käyttää huutopaikkatarkoituksissa, mutta totesimme että luultavimmin joku koiranulkoiluttaja tai lenkkeilijä kumminkin osuu huutolinjastolle ja hämmentyy turhaan.

Piti blogata siitäkin, että vaikka kyetään lentämään kuuhun, siirtämään dataa maapallon laidalta toiselle sekunnin murto-osassa, rakentamaan pilvenpiirtäjiä jne, niin silti ei osata tehdä silmälaseja, jotka kestäisivät saunassa. Käsittämätöntä, sanoo sokea blogipöllö täällä ja muistelee sitä kertaa, kun viimeksi sai rillinsä sulamaan (käytyään ne päässä saunan pukuhuoneen puolelta koukkauksella pesuhuoneessa), muistelee myös sitä tuttua, jonka lasit olivat sulaneet takkaa sytyttäessä.

Piti blogata siitä, miten mielikuvat vanhasta suosikkielokuvasta eivät vastaa todellisuutta. Katsoin nimittäin viikonloppuna Francis Ford Coppolan Taistelukalan (Rumble Fish, 1983) ensimmäistä kertaa 1980-luvun puolivälin jälkeen, ja tajusin sujuvasti unohtaneeni olennaisia osia koko elokuvasta, sillä ne eivät sopineet teini-Luken maailmankuvaan. Piti blogata siitäkin, miten järisyttävän hyvä Taistelukala kumminkin on, ja miten melkein menin ostamaan sen nostalgiakohtauksessa verkkokaupasta.

Tietysti piti blogata myös four cats -nelikosta, joka on jakautunut vanhus- ja nuoriso-osastoon. Se jälkimmäinen osasto jytää etenkin iltaisin valojen sammuttamisen jälkeen ne viimeisetkin matot ryttyyn lattioilta.

Olen ajatellut bloggaamista myös seuraavista kirjoista: Kiba Lumberg: Repaleiset siivet, Jean Hanff Korelitz: Valkoinen ruusu, Emer McCourt: Elvis, Jeesus ja minä. No, tulivatpa ainakin mainittua tässä.