sain juuri kirjallisen vahvistuksen sanalle, jonka olemassaolosta se toinen kaksijalkainen on esittänyt jyrkän epäilynsä. Hän väittää, ettei ole ikinä kuullutkaan semmoisesta kuin kelvä, paitsi nyt minun suustani, ja siitä nyt tunnetusti etenkin iltamyöhällä tupsahtelee vääriä tai omakeksimiä sanoja.

Mutta siis, auktoriteetin sana painaa ja ihan oikea kirjailija Aulikki Oksanen kirjoittaa näin:

Mitä kuolemassa tapahtui? Tuliko vain tutuksi kaikkeuden kanssa? Yhtä kauniiksi ja kelväksi kuin luinen kampa?

Ja yllä on hautakumpu, kummulla katkoviivaa ja luuta, ympärillä avaruudessa kruunu ja sormus, reikäleipä ja muuta asiaan kuuluvaa. Molemmat, siis teksti ja kuvat, ovat Oksasen teoksessa Pyhän Henrikin sormi ja muita katkelmia.

Kelvä. Kelvempi. Kelvin. Noin se menee.

Keskimääräistä kelvemmäksi pääsee, jos on nukkunut edellisenä yönä yksitoista tuntia ja alkaa sen jälkeen lukea satuja aikuisille. Kannattaa kokeilla.