jumahtanut lukemaan eräiden kanssablogistien juttuja. (Lukemista siis, taas.) Valpurille tekee mieleni raportoida jälkijunassa, että juu, oma kriitikko voi edelleen pulskasti ja on erittäin tarmokkaasti estänyt Luken k-alkuiset tekemiset tällä viikolla.  Ilmankos väsyttää ja tuskastuttaa: on työlästä istua kahdella pallilla yhtä aikaa. Taitaa olla mahdotontakin, heti kun hiukan liikahtaa, uhkaa pudota pallien väliseen tyhjään tilaan...

Ja miten sitten kävikään? Aloin piirustella, koska sillä saralla en osaa kritisoida itseäni (minä kun en kuvataiteista tiedä, ainakaan kovin paljoa tai kovin koulutetusti).

HÄHÄÄ! Siitäs sait, kriitikko.
Sut pannaan vielä viralta.

Annetaan tarpeettomana paljonkäytetty, äänekäs ja pahansisuinen KRIITIKKO. Tappaa luovuutta talossa ja puutarhassa. Suosikkilauseet: Mahtaaks siitä mitään tulla? Ei se nyt oikeen ole hyvä. Mitä sääkin taas kuvittelet?

Olen tehnyt lentäviä merenneitoja muutaman tunnin, ja se on kivaa.
Kiva että on kivaa.

Valpurin vinkkaamana kävin jossain välissä lukemassa deitti-ilmoituksen. Voi pyhä sylvi ja pari muuta tuttua, että tulikin ahdas olo. Onneksi ei tarvitse edes kepillä koskea. Sen sijaan voi nostalgisoida erästä aloitusta, joka taisi kuulua suunnilleen mitähän minäkin täältä haen. Terkkuja vaan...