jälkeen kirpparilla. Sormiin osui Naarassarjojen vanhoja numeroita vuosilta 92-93. Ne piti saada omaksi.
Kirjoja lainaan kirjastosta, musiikkiakin lainaan. Jostain syystä
sarjakuvat (ja tietyt levyt) on pakko omistaa. Omina ne ovat jatkuvasti
käden ulottuvilla, jossakin kirjahyllyn nurkassa (vaikka usein juuri oikean
nurkan löytäminen vaatii perusteellista etsintää ja tarkkoja
silmiä). Siellä ne vain ovat, vain minulle ja valmiina käytettäviksi
koska tahansa. Pois voi laskea ne tilanteet, kun tyrkytän
levyä/sarjakuvaa jollekulle pahaa-aavistamattomalle ystävälle. Sen
verran saarnaajan vikaa minussa on, että kuvittelen käännyttäväni
vähintään koko tuttavapiirin Kati Kovacsin, Joanna Rubin Drangerin tai Tiina Pystysen faneiksi.
Pystysen kohdalla pitää lisätä jatkoksi, että pidän nimen omaan hänen piirroksistaan.
Häpeähäkin lukeminen taas oli yksi elämää isompi lukuprojekti, jonka
olin monta kertaa jättää kesken. Lievää pahemmalla jääräpäisyydellä
junnasin loppuun asti, mutta siinä sivussa ehdin lukea kaikkea muuta.
Naarassarjoista näkyy olevan nettipainos. En ole itsekään ennättänyt katsoa, mitä siellä on.
tiistai, 10. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.