on luettu jo toissaviikolla loppuun. Mukiinmenevä kirja, välillä hienoja lauseita. Niin kuin tämä viimeinen lause, johon romaani päättyy:

Kun seisoimme siinä, toisiamme tiukasti halaten, pekonin ja munien tuoksu leijui ylös portaita ja tunsin, miten maailmankaikkeus laajeni ja nousi spiraalina kohti ikuisuutta.
Emer McCourt: Elvis, Jeesus ja minä

Tuosta lauseesta tulee mieleeni se eräs ystävä, joka valitsee luettavat kirjat silmäilemällä aina niitä viimeisiä lauseita. Kuulemma jos viimeinen lause vaikuttaa mielenkiintoiselta, niin kannattaa aloittaa alusta ja lukea koko juttu.

Elvis, Jeesus ja minä on aikarakenteeltaan metka. Se on periaatteessa kertomus vuoden 1973 kesästä Pohjois-Irlannissa, mutta se luottaa enemmän tuntemusten ja samankaltaisuuksien kuin ajallisen juonen varaan. ( Silti mitenkään erityisen monimutkainen romaani ei ole.)

Minäkertoja on Seany, mutta enemmän kuin itsestään hän kertoo isosiskostaan. Ger on juuri täyttänyt kaksitoista ja ilmoittaa ryhtyvänsä pojaksi, sillä pojilla on ilmiselvästi hauskempaa ja enemmän rahaa. Gerin mielestä koko operaatio onnistuu yksinkertaisesti rukoilemalla Jeesuslasta, joka lopulta antaisi Gerille samanlaisen pippelin kuin Seanylläkin on. Kun rukoilu ei käytännössä kumminkaan tuota tulosta, Ger päättää ottaa asiat omin käsiinsä: Cookstownin takuuvarma makkara housuissa näyttää sivusta katsottuna aidolta tavaralta.

Olisin ollut kiinnostuneempi Gerin sukupuolenvaihtohaluista kuin kaikesta muusta, mitä romaani sivuaa (eläminen väkivallan varjossa, hassunhauskat lapsuusmuistot, lasten ja aikuisten maailmojen törmäys). Miksikö? Minusta se olisi romaanin painokkain asia, sillä sukupuoli otetaan yleensä itseisarvona, jonakin jota ei voi eikä tarvitsekaan muuttaa - ei ainakaan vain yksinkertaisesti tunkemalla makkaroita housuihin. Kumminkaan se murros hiukan sukupuolettomasta lapsesta nuoreksi ei aina käy helposti tai kivuttomasti. Tulee mieleeni se eräs ystävä, joka murrosiässä unissaan leikkeli saksilla rintansa pois. Tuli mieleeni se miten omat kuukautiset alkoivat - ihan liian aikaisin ja vinksahtaneessa ympäristössä.

Kyllähän Gerin halulle olla poika annetaan muitakin selityksiä kuin se ensimmäinen (pojilla on hauskempaa ja heillä on enemmän rahaa). Paljoa pintaa syvemmälle tässä ei kumminkaan mennä - ja minä kun olisin halunnnut juuri sitä, äh... Tosin jos minun mielitekojani olisi toteutettu, niin tuloksena olisi jo ihan toinen kirja.