huah. Nyt on neiti leikattu, kuuleman mukaan pallea oli kolmesta kohtaa revennyt. Olosuhteisiin nähden potilas voi hyvin, jopa vastusteli nukutuksesta herättyään verinäytteiden ottamista.

Vieteri on tainnut käyttää vähintään kahdeksan elämää. Jospa tämä yhdeksäs jäisi henkiin.

Seuraava vuorokausi on vielä kriittistä aikaa. En uskalla taputtaa tassuja yhteen.

Käsittämättömän monta ihmistä on ollut tässä auttamassa ja osallisina. Ensimmäisenä se naapuri, joka tiistaina tuli ovelle. Ilman häntä Vieteri olisi jo hengetön. Se olisi kyhjöttänyt itsensä hengiltä syyskalsassa yössä sisukset repaleina ja me olisimme toisaalla kotona olleet autuaan tietämättömiä autosta, törmäyksestä ja sen seurauksista. Toisena se Vieterin varakodin henkilökunta - jolleivat he olisi iltamyöhällä vielä kerran huhuilleet takapihalla, niin eipä olisi Vieteri naukaissut. Kolmantena se toijalalainen eläinlääkäri, joka alkoi selvitellä, saisiko Vieterin leikkaukseen.

Vieterin salainen elämä on muuten nyt aika hyvin paljastunut: soitin tänään kakkosasunnon ihmisille, sanoivat, että Vieterillä on ollut oma huone siellä. Perheen poika on jo puoliksi poissa kotoa, ja Vieteri oli jo ensi käynnillä ottanut tilan haltuunsa, loikannut sängylle ja sieltä sängyn alle. Aikamoinen katti...