Tabun uusintoja. Tajusin nimittäin kuulleeni eräät laulunsanat koko ikäni väärin.
Hm. 70-luvulla oli kasettimankka, ja kaseteille isä nauhoitti musiikkia vaikkapas Työväenlaulujen toivekonsertista (muistaakseni sellainen ohjelma tuli muutaman viikon välein. Jollakin kaseteista oli myös Chydeniuksen Siirtotyöläinen. Ja tällaisina olen kuullut eräät säkeet:
"Pilvet ne kauaksi kiikkuvat,
Joet vierivät, lepikot liikkuvat,
jää velkainen talo ja nälkäiset mahat,
saa lapion myyrä,
kun loppuu rahat."
Lapsena näin silmissäni myyrän, jolle joku aikuinen ihminen ojentaa lapiota (myyrä oli semmoinen Zdenek Mílerin Myyrä-kirjojen myyrä). Ihmettelin, että mitä se myyrä lapiolla tekee.
Myöhemmin opin, että on olemassa sellainenkin ilmiö kuin metaforinen kielenkäyttö. Pöydillä on jalat, vaikkeivat ne ulkoisesti muistuta eläinten jalkoja - jalkojen funktio sattuu osittain olemaan muuta ruumista kannatteleva, joten pöytälevyä kannattelevia kepakkoja on analogian mukaan alettu nimittää jaloiksi niitäkin. Kun puhutaan myyräntyöstä, niin näppäränä tyttönä päättelin, että tuo myyrälle lapion antaminen on jonkinlainen myyräntyön muunnelma - työ on menettänyt merkityksensä, kun sillä ei maksa asumista eikä ruokaa, yhtä hyvin voi myyrä ruveta hommiin...
Tänään kupla puhkesi kun Tabussa Juna vierasta kanaa kuljetti, ja työryhmä onnistui artikuloimaan sanoituksen niin selvästi, että tajusin: saa lapion myydä.
Väärinkuultu vaihtoehto oli parempi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.