oli eilen illalla hirmuinen.

Loppupostauksen selittelen ensimmäistä lausetta. Sen voisi ilmaista ihan toisinkin: omaa huolimattomuuttani jouduin klassiseen kotitapaturmaan, jonka seurauksena istun tässä koneella  ja harjoittelen 9-sormijärjestelmää.

Minulla on omituisia ruokamieltymyksiä. Viime kuukaudet olen ollut taatelihimon vallassa. Kaikki taatelit kelpaavat, jopa ne kuutionmalliseksi ruskeaksi briketiksi puristetut, jotka on tarkoitettu leivontaan.

Käyn puolihuolimattomasti veistelemässä suupaloja taatelibriketistä aina kun siltä tuntuu. Esimerkiksi eilen illalla tuntui - olin palannut töistä vasta yhdeksän korvilla, olin yhtä aikaa väsynyt ja ylivirkeä ja himoitsin makeaa.

Menin siis briketille aikomuksenani leikata siitä pari suupalaa. Laiskana ihmisenä en kaivanut leikkuulautaa esille. Otin juuresveitsen käteen ja toiseen käteen taatelibriketin. Kyllähän minä nyt leikkuulautana toimin.

Sehän pomppasi! Veitsi nimittäin. Terän tielle osui vasemman käden keskisormi. Oli melko hullua nähdä liki irtonainen pala sormea lillumassa veitsen terällä. Hetken ajattelin ihan järkeviä: kas, kohta varmaan sattuu. Tarttis ehkä hälyttää se toinen kaksijalkainen apuun. Lähtikö multa nyt sormesta palanen kokonaan?

Järkevien ajatusten jälkeen kävelin sohvan taakse. Sohvalla se toinen kaksijalkainen katseli pahaa aavistamatta Teräsmies-elokuvaa (ihan totta!) Sanoin ehkä: Nyt taisi sattua. (Mikään kovin älyllä pilattu lause se ei ollut.) Seuraavaksi sanoin: Meinaa pettää jalat alta. (Oikeasti en sitten ruvennutkaan drama queeniksi - heikotus meni ohi, kunhan istuin alas ja vältin katsomasta, kun stk teippasi sormen hätäapusiteeseen.)

Seuraavaksi mentiinkin päivystykseen jonottamaan tikkejä. Tulipa koettua sekä päivystysvastaanotto että tikkien laitto (molempia olen tähänastisessa elämässä onnistunut välttämään). Nyt on siis sormi paketissa ja särkylääkettä veressä ja tämä päivä sairaslomaa töistä.

Sormi muistuttaa lähinnä valkoista, turpeaa toukkaa nyt. Illalla on lupa katsoa, mitä löytyy sideharsojen alta. Auts.