repii pelihousujaan ja luukuttaa musiikkia. Tänäpä tunti sitten posti toi ison kirjeen, jonka sisuksissa oli kuplamuoviin (ou jee!) käärittynä kaksi Michelle Shockedin levyä. Ja ainakin se ensimmäisenä soittimeen etsiytynyt Don't ask, don't tell kuulostaa Luken korvissa kerrassaan loistavalta.

Ei tarvitse ymmärtää. Joskus vuonna kivi ja keppi kulutin aikaa Jyväskylän kaupunginkirjaston musiikkiosastolla ja pyytelin kuunneltavaksi levyjä (silloin ne olivat vinyylejä tiskin takana... kansiomapista ensin valkattiin levy ja levyn numero, kerrottiin se sitten virkailija-tiskijukalle, joka laittoi lätyn soimaan ja sanoi miltä kanavalta musiikki kuuluu). Satuinpa kerran kuuntelemaan Texas Campfire Tapesia, minä joka silloin en omasta mielestäni yhtään perustanut folkahtavasta rockista, ja kaikki naispuoliset singer-songwriterit kuulostivat korvissani epäuskottavilta... Noh. Tämä Shocked oli jotakin aivan muuta.

Taisin tälle blogillekin talvella raportoida, että vanha suosikkini on mennyt Ameriikoissa julkaisemaan peräti kolmen levyn kokonaisuuden. Samalla epäilin, ettei sitä kuunaan näe meikäläisissä levykaupoissa - edellinen täällä isommin markkinoitu levy ei nimittäin ollut kauhea myyntimenestys, ja sen levyn (Kind Hearted Woman) jälkeen oli pitkä julkaisutauko, joka johtui kai lähinnä levy-yhtiöriidasta.

Tapanani on väliin poiketa levykaupoissa, ja tässä kaupungissa ne ovat kiitettävän liki toisiaan, ne kaikki varteenotettavat, siis. Samalla kun poikkean, niin tarkistan muutaman artistin tilanteen - eikä ole Shockedia näkynyt. (Olisin voinut tehdä tilauksen liikkeeseen, joo, mutta se nyt olisi vaatinut ihan liikaa järjestelmällisyyttä ja määrätietoisuutta.) Ehdin jo liki unohtaa etsimisen, kun se toinen kaksijalkainen sunnuntai-iltana netissä surffatessaan törmäsi mielenkiintoiseen musiikkiin ja päätyi ulkomaisen nettilevykaupan sivuille. Siinä vaiheessa minäkin heräsin tarkistamaan, löytyisikö ja mihin hintaan. Ei se ihan niin helppoa ollut - tuosta kaupasta olivat kaikki kolme loppuneet varastosta. Mutta myöhemmin paikallistin kaksi kolmesta ihan kotimaisesta äänitekaupasta.

Pahkeinen, nehän oikeasti pitivät lupauksensa. Levyt päätyivät heti maanantaina postiin ja ja tänään tänne. Lysti kustansi vaivaiset kaksi euroa.

No niin no, ostin Shockedin lisäksi vielä Pistepirkkojen sivuprojektin The Othersin monocromesetin. Sen olisin joka tapauksessa hankkinut ennemmin tai myöhemmin. Nyt se tuli samassa paketissa ja samoilla postimaksuilla.

Ehkä päätän mainosmarkkinoinnin tähän. Toteanpa vielä, että Google sivisti minua taas kun kirjoitin tuon Shockedin levyn nimen hakulaatikkoon. Tässäpä yksi selitys fraasille, tosin vielä en tiedä onko sillä mitään tekemistä Shockedin musiikin kanssa.