tarvittaisiin nimi. Ketjureaktio? Kissankarvageneraattori? Tuntemattoman jumalan tylsän hetken huvittelut?

Siis. Tänään piti Lukella olla tärkeä tapaaminen keskustassa. Kahta tuntia ennen sitä tärkeää tapaamista kännykkä kumminkin soi, ja kävi ilmi että se tärkeä tapaaminen on peruuntunut.

Harmistuksen jälkeen tajusin, että olin ajatuksissani olettanut meneväni cityyn: piti postittaa kirje. Kirjeitä voi tietysti postittaa myös täältä Luken luolasta, mutta luolan lähistöllä on pelkkä postilaatikko joka tyhjennetään aamuisin klo 9.00.

Piti siis löytää postimerkki kirjeeseen. Oli aivan selvä mielikuva tuoreesta postimerkkivihosta, vieläpä kissa-sellaisesta (jossa ei ikävä kyllä ole yhtään meidän kissaa ikuistettuna, ei edes Vieteriä).

Todennäköisiä postimerkkipaikkoja on tässä taloudessa kolme ja mahdollisia muita vaihtoehtoja lukuisia. Ensin kolusin sen rasian, johon varastoin kirjepaperia ja kortteja. Ei merkkejä. Sitten kirjoituspöydän ylälaatikon. Ei merkkejä. Sitten eteisen pikkuhyllykön. Ei merkkejä.Tai oikeastaan joo, vanha merkkiarkki, jossa arvoltaan 0,65 €:n merkkejä. Tässä vaiheessa huono muistini oli tietävinään, ettei summalla enää 1. luokan kirje liiku. Piti tarkistaa: ei liiku, ei.

Päätin kurkistaa pikkuhyllykön taakse. Josko vaikkapas se merkkivihko olisi sinne pudonnut. Pikkuhyllykön takana oli kaikkea kivaa, kuten esimerkiksi muriseva kasa kissankarvoja, varmasti vuoden siellä leiriä pitäneitä. Hain harjan, lakaisin ne pois. Ja kun nyt kerran oli harja kädessä, niin lakaisin myös kissanheinäruukun ympäristön, siinä nimittäin oli aikaisemmin päivällä tehdyn operaation jäljiltä multaa. Kun multa oli poissa, näkyi se lattiassa kiinni oleva ei-irtonainen lika. Hain siis keittiöstä märkää talouspaperia, ja pyyhin nekin läikät. En käyttänyt vettä vahvempaa.

Tässä vaiheessa alkoi ketuttaa. Postin ja luolan sijainnin aikaansaaman logiikan mukaan olisi järkevintä lähteä siihen lähimpään postitoimipaikkaan, jossa voisin hoitaa sekä merkin että postituksen saman tien.(Eikö se merkkivihko nyt löytyisi, kumminkin?! Kääntelin ison kirjoituspöydän paperiläjiä, kääntelin pikkupöydän läjiä - no ei löydy!)

Lähimpään postiin on matkaa noin kolme kilometria ja samalla turneella kannattaa käydä kaupassa. Eli lompakko, kännykkä, mp3-soitin ja kassi mukaan. Kassia lukuunottamatta nuo kolme muuta esinettä olivat leiriytyneet asunnon eri puolille piiloihin, eivätkä puhuneet minulle mitään. Kun olin ne paljastanut, niin päättelin, että kun nyt kerran olen ulos menossa, niin vienpä samalla roskia. Eli menin takaisin keittiöön, totesin että tyhjiä maito- ja mehutölkkejä piileksii luvattoman paljon kaapeissa, kasasin ne samaan nyssykkään. Ja toiseen nyssykkään ajattelin laittaa kompostin.

Komposti pentele levisi keskelle keittiön lattiaa. Oikeastaan se kävi aika siististi, jos leviämisen voi tehdä siististi. Sillä tavalla oikeaoppisesti ja... puhtaasti. Appelsiininkuoret puolikaareen ja keskelle kellastunut kissanruoho kananmunankuorilla koristeltuna. Osa töhnästä jäi sentään pussiin.

Ja ei kun uudestaan hakemaan se lattiaharja ja siffeli ja talouspaperia.

Niin että montako tuntia tähän operaatio postiin mahtoi kulua? Myäääh. Äh.

Kirje sentään lähti.