jonkin aikaa pinnan alla muhinut pentukuume muuttui ihan oikeaksi puheenaiheeksi. Siitä ei ole kuin pari päivää, kun se toinen kaksijalkainen meni sanomaan, että talouteen vallan mainiosti mahtuisi ainakin yksi nelijalkainen naukuja lisää. Seurauksena oli, että sekä Luke että se toinen kaksijalkainen ovat nyt pyörineet ympäriinsä netissä, lukeneet erinäisiä ilmoitustauluja (ruokakaupan, lemmikkieläinliikkeen) ja selanneet painoaviiseja.

Tampereen seudulla ei sitten ole maatiaiskissan pentueita tarjolla juuri nyt. Jos meiltä nyt on jäänyt jotakin huomaamatta, niin sopii laittaa sähköpostia vaikka lukemuksen osoitteeseen.

Sinänsä on hiukan huolestuttavaa tämä pentuihin mielistyminen: pentu kun on pentu niin kovin vähän aikaa. Vieterikin on jo niin aikuinen, ettei se viitsi enää häntäänsä jahdata. Ja jos me hankimme puolentoista vuoden välein uuden pennun, kasvaa tämän talouden kissamäärä muutamassa vuodessa yli asunnon koon.

Onneksi vielä on tilaa ainakin yhdelle... Sitä odotellessa kuva vanhuksesta.