noiden Pimenoffin ihmisten vihaisuus. Koko kööri on sodassa maailman
kanssa. Yksi peittää sen piikittelyyn (nähtävästi kaikissa
merkityksissään) ja komiikkaan, toinen luonnontieteelliseen
saivarteluun ja kolmas väsyneeseen kaikenvälttelyyn. Se kolmas on
päähenkilö ja tyyppinä mielenkiintoinen, kiertelee hienosta hotellista
toiseen rahattomana ja häipyy aina ennen huonelaskua jättämättä oikeita
tietoja itsestään. Sen kolmannen sota kohdistuu eniten omaan sukuun,
jonka odotukset eivät täyty moisella lusmuilulla: ei ole valmistunut,
ei ole päässyt virkaan, ei ole mennyt naimisiin eikä ole ostanut
asuntoa.
Kaikessa toistuu ajatus, että eläminen olisi yhtä kuin sotaa, jatkuvaa
hyökkäys- ja puolustustaistelua. Joko ollaan muiden ehdoilla tai sitten
sanellaan muille omia ehtoja, sovut ovat vain näennäisiä poikkeuksia
säännöstä, sodasta jota valmistellaan taas jossain muodssa. Piikitelevä
koomikko sanoo sovituslauseita ja auttelee välttelijää, koska
kuvittelee, että välttelijällä olisi jonkinmoinen päämäärä. Mutta sehän
olisi mahdotonta: päämäärät eivät sovi yhteen välttelemisen kanssa.
Heti jos välttelijällä on jotakin, jota kohti pyrkiä, hän joutuisi
menemään kohti välttelemisen sijaan. Ja kohti menemisessä taas on
hyökkäyksen makua, tässä maailmassa.
torstai, 5. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.