tämän päivän lukemukset ovat toistaiseksi noin kymmenessä sivussa.
Tosin tässä olisi vielä ilta aikaa tsempata ja ottaa kirja kauniiseen
käteen.
En silti haluaisi pakkolukua. Aikaisemmin sitäkin on tullut tehtyä,
muistaakseni vastenmielisin pakkobulla oli Nuoren Wertherin kärsimykset
joskus vuonna 1990. En niin tippaakaan kyennyt eläytymään riutuvan
päähenkilön sieluntuskaan kauniin Lotte-rouvan edessä. Minusta Werther
oli säälittävä nyhverö ja Lotte taas kiiltokuva - vaikkei
kiiltäväpintaista paperia taidettu 1700-luvulla tuntea.
Jos
haluaisin päivittää mielipiteeni, ei mikään estä tarttumasta siihen
kirjaan uudestaan. Silti epäilen, että maailmassa on lukemattomia
minulle hyviä kirjoja, joita en ole vielä löytänyt. C:kin peittoaa
kirkkaasti Wertherin, vaikkei se järisyttävältä lukukokemukselta tunnu.
Asiantuntevamman Werther-arvostelun voi lukea täältä
maanantai, 2. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.