olen ihmetellyt asiakaspalvelutyön satunnaisuutta. Viimeiseen puoleen tuntiin ei ole ollut ketään missään, ei edes lapsosia nettikoneilla. Vaan tunti sitten, juuri silloin kun tänne iski jonkin jumaluuden huonontuulenpuuska ja sähköt menivät, silloin täällä oli vähintään viisi henkeä päivittelemässä.

Näh. Olen huvittanut itseäni pitämällä ruokataukoa ja keksinyt temppuja, joilla 86-luokan hyllyyn mahtuvat ne uutuuskirjatkin ilman että on ihan pakko siirtää varastoon vaikkapas Aino Kallaksen päiväkirjoja.

Hei, nyt kävi ovi.

[edit. 16.09: haa, se ensimmäinen tulija ehti kahdessa minuutissa löytää uutuuksista Enon opetukset, lainasi ja poistui. Tulija nro kaksi palautti Paasilinnan Kuusilaakson tarinat ja lainasi tilalle lisää metsää ja puita. Olisivat voineet viipyä pidempään.]

[Edit. 16.16.: taidan keittää teetä. Heti kun istun takahuoneeseen mukillinen kuumaa nenän edessä, niin johan alkaa ovi käydä.  Sama juttu kun on junassa aikansa odottanut konduktööriä, se kuuluu ja näkyy tasan silloin, kun olet jo puoliksi poistunut vessaan tai kaivellut poppikoneen korville tai avannut sen eväsnyssäkän ja haukannut ensimmäisen suupalan.]

[edit. 16.23: ei tarvinnut kuin harkita sitä teen keittämistä, noin ajatustasolla. Asiakasryntäys!]