tekemään temperamettikyselyn ja muistin, miksi niitä tehdessä menee vähintäänkin virtuaalinen sormi suuhun. Heti kolmas kysymys kuuluu näin:

Kertomuksissa suosin

• toimintaa ja seikkailua
• fantasiaa ja sankareita

Höh. En kumpaakaan. Minusta toiminta ja sankarit kuuluvat yhteen, samoin fantasia ja seikkailut. Nuo vaihtoehdot ovat vain saman ilmiön kuvauksia eri sanoin. Kertomuksissa minua viehättävät yllätykset (öh, siis toiminta?), se yllättävä elementti on usein jotain arjesta poikkeavaan (siis fantasiaa?). Sankarit ärsyttävät sankarillisuudellaan, antisankarit taas viehättävät. Seikkailu voi kaikkine yllätyksineenkin olla minusta pitkästyttävä, jos henkilöissä tai juonessa ei ole mitään minua koskettavaa (hetkinen, semmoista vaihtoehtoa ei annettu, annettiin vain nämä: toiminta vai fantasia, seikkailu vai sankarit?) Voi hyvänen aika.

Kummat ohjaavat sinua enemmän

• ajatukset
• tunteet

No tuota. Ajatukset. Mutta ne ajatukset ovat aika pitkälle tunteitten havaitsemista, mietintää ja vääntelyä. Kas, taidan olla  pettynyt... mistäs tämä olo on peräisin?  Ahaa... Olen vielä kaiken päätteeksi  suuttunutkin, höh, mitenkäs  mä nyt tällä tavalla  otan pulttia, tarttiskohan tälle ololle tehdä jotakin. Eeeyyäääh, rakks, kraks, poks. Syntyy päätös a) olla tekemättä ainakaan asiaa x b) tehdä nimenomaan asia x c) olla tekemättä yhtään mitään muuta kuin ajattella asiaa x. Jos muna (tunne) sai aikaan kanan (ajatuksen), niin noudatanko nyt munaa vai kanaa, kun tapaan ajatella tunnetta ja siihen liittyviä syitä ja seurauksia. Muna tässä on ensin ollut - mutta kysymyksessä tivataan, kummat ohjaavat, munat vai kanat. Äääh, rakks, poks.

Pelkällä järjellä en saa tehtyä ainakaan isoja päätöksiä. Mutta mahdotonta tunteittenkaan ohjauksessa on täysin olla, ne penteleet kun ovat yhtä aikaa useampaa mieltä. Joskus munan kuori on hauras ja se saattaa mennä hajalle hipaisusta. Toisinaan taas sitä pitää kopistella juomalasin tai kulhon reunaan ties montako kertaa, ennen kuin mitään tapahtuu.

Ja tämä sitten, kysymys 38:

Olen yleensä

• helposti lähestyttävä
• hieman varuillani

Kuulemma olen helposti lähestyttävä. Mutta samaan aikaan olen sisäisesti hieman varuillani. Varuillaanolo ei estä minua olemasta helposti lähestyttävä, vaikka kysymyslogiikan mukaan niin pitäisi olla. Samassa kysymyssarjassa toisaalla (numerossa 59) yhdistetään minun mielessäni  mahdottomat vaihtoehdot:
 
Minua kiinnostavat enemmän

• ajatukset ja logiikka
• lämpimät ihmissuhteet

Ei noita voi asettaa vertailuasemaan keskenään, ei minun päässäni. Yhtä hyvin voisi kysyä, kiinnostavatko minua enemmän kumisaappaat vai kukkaruukut tai valitsenko mieluummin keltaisen värin kuin makean maun.

Hohhoijaa... olen sitten INFP tuon kyselyn mukaan (ja samaa väitti joku toinenkin testi). No joo, sovitaan sitten vaikka niin.