täytyy päästä kuulemaan elävää musiikkia. Olen niin laiska ja kranttu, että välillä tekee tiukkaa edes se kerta puolessa vuodessa. Alkava keski-ikäkin rasittaa: evvk niille soitto- ja lauluesityksille, jotka alkavat puolilta öin tai joissa jokin tuntematon suuruus "lämmittelee" keskiyön tuolle puolen ja notkuttaa
yleisöä silmät puolitangossa ja tulpat korvissa savun ja mölyn keskellä.

Tietyt musiikilliset ilmiöt saavat euforisen hymyn naamalle. Viis siitä vaikka näyttäisin idioottipöljäkkeeltä tai jotakin kemiallista koktailia nappailleelta yli-ikäiseltä teiniltä, se hangonkeksi-ilme vain tulee jostakin.

Luultavimmin se keksihymy livahtaa näkyville 30.3., kun Ismo Alanko Säätiö on kuultavilla. Liput on jo.