kuuluu niihin tekemisiin, joilla rakentelen itsekriitikolle komeroa. (Hää, sielläpä se nytkin jupisee, etteivät kuvat ole teknisesti hyviä ja ideakin ontuu ja mussuttaa vihaisesti omia sukkiaan. Kivat sille ja kiitos Valpurille komppauksesta.)

Taidan toteuttaa tänään pakkomielteen. Jo ties montako viikkoa olen vastustanut ajatusta ostaa cd-levy. Mieli tekee Isobel Campbelin Ballad of the broken seas -äänitettä, vaikken ihan oikeasti tiedä siitä paljon mitään, se kun ei varsinaisesti kuulu soittolistojen suosikkeihin (ja vaikka kuuluisikin, niin jäisin musakanavia kuuntelemattomana kumminkin paitsioon). Olen vastustanut tätä mielitekoa jo ostamalla muuta 'ei niin kovin tarpeellista' rojua, kuten uuden wc:n maton (tietysti oranssin) ja mp3- soittimen (vanha on vain erään ison puhelinoperaattorin kylkiäisinä jakama muistitikku) ja lainailemalla työpaikalta kaikkea lievästikin mielenkiintoista musiikkituotosta... Mutta ei auta.