nimeään paremman arvosanan, vaikkei se ylivertainen lukukokemus ollut.
Se on laaja kudelma, yhdistelee aineksia taiteista ja tieteistä,
teksissä vilisee historiallisia faktoja (ainakin luulen niitä
faktoiksi, olen luottavaisesti niellyt kirjoitetun), päivänpoliittisia
viittauksia ja luonnontieteellistä tietoa.
Pakko myöntää, etten oikein jaksanut paneutua montaaseihin, joissa
yhdisteltiin Suomen sotia ja samanaikaisia tapahtumia Euroopassa.
Odotin milloin henkilöt taas pääsisivät näkyviin ja toimimaan, tai edes
puhumaan tekemisistään, suunnitelmistaan tai tarkoituksettomasta
harhailustaan. Kokonaisuus olisi toiminut paremmin, jos liki viidestä
sadasta sivusta olisi napattu viidennes pois.
Noh, suosin tiivistä proosaa tällä hetkellä. Joskus oli aika, jolloin
paksuimmat kirjat olivat parhaita: niistä tiesi, etteivät ne lopu heti,
vaan saa kaikessa rauhassa uppoutua tarinaan.
C:n takakansiteksti on aivan kauhea. Sen perusteella C vaikuttaa
luksusluokan melodraamalta, jossa keskiössä olisi rakkaustarina ja
siinä sivussa pieni dekkari salakuljetuksesta. Eh. C:ssä on enemmän
omistushalua ja vallankäyttöä kuin rakkautta, enemmän yksinäisyyttä
kuin yhteyttä ja paljon paljon enemmän epätoivoista puhetta kuin
toimintaa tai dramaattisia tapahtumia.
Päähenkilön serkun suuhun on laitettu ne vakavimmat lauseet.
Rakkaudelle ei hänen mielestään voi mitään perustaa, se on halpamaista,
juonittelevaa ja omistushaluista. Armo taas on kaikkivoipa. Sitä voi
käyttää toisiinsa ja itseensä. Kai sitä on koetettava varovasti sovittaa oma luontonsa todellisuuteen. Enempään sitä kai ei pysty.
maanantai, 9. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.