nimeään paremman arvosanan, vaikkei se ylivertainen lukukokemus ollut. Se on laaja kudelma, yhdistelee aineksia taiteista ja tieteistä, teksissä vilisee historiallisia faktoja (ainakin luulen niitä faktoiksi, olen luottavaisesti niellyt kirjoitetun), päivänpoliittisia viittauksia ja luonnontieteellistä tietoa.

Pakko myöntää, etten oikein jaksanut paneutua montaaseihin, joissa yhdisteltiin Suomen sotia ja samanaikaisia tapahtumia Euroopassa. Odotin milloin henkilöt taas pääsisivät näkyviin ja toimimaan, tai edes puhumaan tekemisistään, suunnitelmistaan tai tarkoituksettomasta harhailustaan. Kokonaisuus olisi toiminut paremmin, jos liki viidestä sadasta sivusta olisi napattu viidennes pois.

Noh, suosin tiivistä proosaa tällä hetkellä. Joskus oli aika, jolloin paksuimmat kirjat olivat parhaita: niistä tiesi, etteivät ne lopu heti, vaan saa kaikessa rauhassa uppoutua tarinaan.

C:n takakansiteksti on aivan kauhea. Sen perusteella C vaikuttaa luksusluokan melodraamalta, jossa keskiössä olisi rakkaustarina ja siinä sivussa pieni dekkari salakuljetuksesta. Eh. C:ssä on enemmän omistushalua ja vallankäyttöä kuin rakkautta, enemmän yksinäisyyttä kuin yhteyttä ja paljon paljon enemmän epätoivoista puhetta kuin toimintaa tai dramaattisia tapahtumia.

Päähenkilön serkun suuhun on laitettu ne vakavimmat lauseet. Rakkaudelle ei hänen mielestään voi mitään perustaa, se on halpamaista, juonittelevaa ja omistushaluista. Armo taas on kaikkivoipa. Sitä voi käyttää toisiinsa ja itseensä. Kai sitä on koetettava varovasti sovittaa oma luontonsa todellisuuteen. Enempään sitä kai ei pysty.