kuvia Roomasta:

327979.jpg

Eli oculus Pantheonin temppelistä.

Sitten pari roomalaista kissaa Largo di Torre Argentinasta.

327959.jpg



327957.jpg

Ja seuraavaksi nolojen tilanteiden naisen seikkailut, osa jotakin, paikka Rooma, aika vuodenvaihde 2006 - 2007.

Roomalaisilla on tapana mässäillä juhlan kunniaksi (siis roomalaisten mielestä kyse on varmasti hyvin hartaasta syömisestä, pohjoisista karuista oloista tulleelle kuuden ruokalajin päivällinen tuntuu varsinaisilta Trimalkion pidoilta). Istuimme siis paikallisessa ruokaravintolassa ja saimme eteemme lautasen toisensa jälkeen, elävästä musiikista huolehti yhden miehen rytmiorkesteri (äänenvahvistimilla) ja muusta metelistä muutama italialainen pöytäkunta (ne hiukan hiljaisemmat pöydät olivat suomalaisten tai muuten vaan estyneitten turistien vallassa).

Neljännen ruuan (mereneläviä, vihanneksia) jälkeen alkoi tuntua hiukan heikolta. Nolojen tilanteiden nainen ei kumminkaan piitannut heikotuksesta, ajattelipa vaan, että se johtuu edellisen yön kohtuuttoman lyhyestä nukkumisesta ja metelistä ja siitä, ettei nolojen tilanteiden nainen erityisesti viihdy iltamyöhällä meluisien tuntemattomien keskellä.

Se toinen kaksijalkainen oli kaukana pöydän toisella puolen ja näytti hänkin lievästi kärsivältä - kaikkeen sitä turistina pahaa-aavistamatta päätyy... ylensyöttölään, esimerkiksi. Jos nolojen tilanteiden nainen ei olisi 70-luvun lapsena saanut kuulla biafralaisista nälkäänäkevistä, jotka eläisivät vielä viisi päivää sillä mitä juuri hän on lautaselle jättänyt, hän olisi kenties jättänyt leikin kesken. Mutta nyt ei.

Aterian jälkeen ntn hoippui ruokahuomalassa yhdessä toisen kaksijalkaisen kanssa hotellille. Olo tuntui pahalta, mutta ntn ajatteli toiveikkaasti, että hetken lepäily auttaisi.

Kun kello läheni puolta yötä, he lähtivät ulos jonnekin Fontana di Trevin suuntaan. He pysähtyivät jollekin aukiolle jonkin suihkulähteen luo (ei se ollut Trevi, se oli jokin pieni lantinmuotoinen lähde samalla suunnalla).

Ntn epäili, että jalat pettävät alta, tajusi sitten, ettei kyse ollut jaloista ollenkaan. Seuraavassa hetkessä ntn oli sen lantinmuotoisen lähteen laidalla kaksinkerroin taipuneena ja oksensi kaaressa kuuden ruokalajin päivällistä.

Tähän väliin on pakko huomauttaa, ettei ntn ole koskaan tainnut oksentaa Uuden Vuoden juhlissa. Ei edes niissä joissa on juonut prosenttipitoisia juomia. Ntn:llä ei yleensä ole tapana oksentaa noin vain varoittamatta ilman varttitunnin kakomista (paitsi Roomassa Uuden Vuoden yönä).

Noin kaksi minuuttia vaille puolen yön ntn oli lopettanut oksentamisen ja se toinen kaksijalkainen halusi että he siirtyisivät hieman sivummalle siitä lammikosta, jonka ntn oli saanut aikaan.

Se toinen kaksijalkainen piti puheen, jonka sisältöä ei tässä tarkemmin referoida. Raketit paukkuivat, kai. Jossakin tässä paukkeessa ja puheessa ntn katosi ja minä yritin tajuta, mitä oikein tapahtuu. Siis nimittäin tuo toinen puolisko oli juuri kosinut. Minua (sic!).

[edit:: Ja näin pitkä vuodatus kesken matkan vain siksi, että nolojen tilanteiden naisen seikkailut jatkuvat, nyt se kumppani on eilisestä oksentanut kaaressa ja tässä odottelemme aamupäivään, uskaltaisimmeko poistua hotellihuoneesta ilman kannettavaa toilettia ja vessapaperivuorta.]