että meni tuohon tänään-laatikkoon kirjaamaan romskun nimen, vaikkei hän ole edes aloittanut lukemista ja kirjan olinpaikkakin on lievästi epäselvä (taitaa sijaita eilisen jäljiltä repussa eväspakin kanssa).

Oikeastaan pitäisi häipyä paikalta, sillä tällä paikalla hänestä alkaa kumminkin tuntua siltä, että pitäisi Tehdä Jotain Hyödyllistä. Satunnainen tuttava raportoi, että kaupungilla olisi kalamarkkinat ja Luke voisi sen Hyödyllisen Tekemisen sijaan investoida johonkin eväkkääseen ja ruodokkaaseen, siitä kun tykkäävät talouden kaikki jalalliset, yhdet raakana ja toiset kypsänä.

Hyödyllinen tekeminen on jyrkästi yliarvostettua. Yhden tulkinnan mukaan Hyödyllinen Tekeminen = (koti)työ. Tänään on vapaapäivä, mutta Lukella on pakottava tarve kirjoittaa PalkkaTyöAsenteista. Eräs ä:llä alkava Luken lähimmäinen on laususkellut no täytyyhän sun jotain Tehdä, koita nyt vaan Tehdä työs, koita ny syödä että jaksat Tehrä Työtä ja tässä viimeksi: Niin oli se hyvä että eres vähäks aikaa sait jottain Tyätä, ei siittä jatkosta vaan kuulu mittään.

Ä:llä alkavan lausumukset asettuvat omanlaiseensa valoon, kun muistaa ettei ä:llä alkava ole ollut palkkatöissä Luken syntymän jälkeen. Kun Luke joskus on kysynyt, miksi näin, on ä:llä alkava vastannut: Luken takia. Kyllä ä muuten, mutta oli Luke ja seitkytluku ja vuorotyömies. Samaan hengenvetoon ä on kertonut kovasti tykänneensä tekemästään työstä ja Luke on miettinyt, miten hänelle ei ole ollenkaan välittynyt ä:n tykkääminen. Luke muistelee jopa ä:n sanoneen semmoista se työntekeminen on, kun Luke oli ilmoittanut vihaavansa erästäkin työtä.

Nyt Luke ei ole ä:llä alkavalle ilmoittanut, että Luke keikkuu vielä kesäkuun loppuun erään yhteiskunnan kulttuuripalveluita järjestävän organisaation palkkalistoilla. Ä oletettavasti ensin onnittelee ja sitten surkuttelee, ettei sitten kesäkuun jälkeen kumminkaan ole mitään tietoa mistään.

Eilen istuksin ystävän kanssa kahvilla ja kesken kaiken aloin miettiä, mistä pirusta tyttäriään nollaavia äitejä oikein sikiää. Ovatko ne syntymästään lähtien olleet ylimielisiä ääliöitä, vai saavatko ne jossain raskauden ja tyttären ensimmäisten ikävuosien välissä jumalaisen ilmoituksen siitä, miten viallisia juuri heidän ipanansa ovat, ja miten juuri heidän pitäisi nerokkailla lauseilla opastaa se onneton pentu oikealle tielle?

Ystävä oli päivän juossut sairaalan, kiinteistönvälittäjän ja taloyhtiön väliä, saanut iltaan mennessä järjestettyä äitimuorilleen uuden asunnon, semmoisen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan, invavessallisen. Äiti oli viimeksi tokaissut: no kiitos nyt tästäkin vähästä.

Joskus tekis mieli vetää turpaan eräitä.