sielläkin missä sitä ei ole, tai sitten Saision triangelidraaman henkilöissä on elokuvallinen vivahdus. Pikku kokeilu, pikku katkelma romaanista ilman välitekstejä, sivuselityksiä, Harrietin tai Jaakon mielen kuvausta. Kas tässä:

Jaakko:
- Niin.
Harriet:
- Niin.
- Niin.
- Oliko hauska yö?
- Kiitos kysymästä. Oli.
- Että naitte?
- Sähän näit sen.
- Niin näin.
- No miksi kysyt?
- Mitä nyt?
- Mitä mitä?
- Mitä tapahtuu?
- Ei mitään.
- Ei mitään.
- En minä tiedä.
- Onko tämä vakavaa?
- Mikä?
- Siis nussit semmoisen pojan kanssa.
- Nussin nussin.
- Ei kai muuta kuin paperit vireille sitten.
- Mitkä paperit?
- Eropaperit.
- Ei kai tässä nyt vielä niin pitkällä olla?
- Vielä.
- Annetaan ajan kulua nyt. - -Ei se mitään merkinnyt. - -Se vain tapahtui. Yksinkertaisesti.

Näyttääpä... tragikoomiselta. Ja yksinkertaiselta. Ei monimutkaisia lauseita tai jargonia. Toistoa. Kysymyksiä ja väistöjä ja vastauksia ja vastakysymyksiä. Dialogi.