taas kerran. Huomasin heti aloittamisen jälkeen tietyn ongelman: jos - ja kun - lukusessa on samaan aikaan useampia opuksia, ei "tänään"-laatikko oikein toimi. Sama pätee kuuntelemisen suhteen (ja siinä vielä selvemmin). Saatan renkuttaa yhtä levyä vain ja ainoastaan imuroinnin taustamusiikkina ja sitten muuten muina aikoina kuunnella aivan muuta. Tuonne listalle asti ne imurointimusiikit eivät ole päätyneet.

Ei silti, välttelen imuroimista viimeiseen asti. Mutta viimeksi imurin äänen kanssa kilpaili Strokes.

Välttelen myös lievästi silmäiltyjen kirjojen listaamista. Jotenkin olen päätynyt valkkaamaan lukulistalle vain ne kirjat, jotka oletettavasti tulen lukemaan loppuun asti. (Ja kai tuo kirjalistalle laittaminen lievästi velvoittaa Lukea lukemaan loppuun asti.)

Ai että lista vaikuttaa niin järjestelmälliseltä ja vakuuttavalta. Ei se erityisemmin vastaa pikkujakkaralle koottua kirjakekoa ja niitä muutamia, jotka lojuvat sängyn vieressä. Lattialla makaa Per Olof Enquistin Blance ja Marie. Se on odottanut vuoroa jo parin uusintalainakerran verran, enkä vielä ole tohtinut laittaa sitä lukulistalle.

Viimeksi luin Königin Sonninpallit 2  ja vaikka homma eteni pätkittäin eri päivinä, en saanut päivitettyä sitä tuohon laatikkoon asti. En minä vaan tiedä, miksen. Siis... se oli samaa tyylilajia kuin aiemmat. Osittain sairaan hauska. Jos moinen olisi syntynyt kenen tahansa hetskupiirtäjän kädestä, niin joutuisi kiusaantumaan. Vähemmistöille saa nauraa, jos naurattaja kuuluu itse vähemmistöön.

Ja nauruakin on useampaa lajia. Pilkkaavaa ja vapauttavaa.

Sonninpallit muuttuu loppuosassa vähintäänkin vakavaksi draamaksi. Paul päätyy lääkäriin ja lopun voi arvata. Ei siinä hirveästi lohduta, vaikka jossakin on joku sissisodan runteleman maan asukas, jonka suku kuoli viimeiseen sylilapseen asti viime vuonna ja mökin katto vuotaa, talveksi on tarjolla mätää hirssiä, reuma runtelee jäseniä jne. Ainahan on se joku jolla menee vielä huonommin.

Katselinpa dvd:ltä vanhaa tv-sarjaa Sisko ja sen veli. Viimeisessä osassa Sisko miettii, että maailmassa on se kaikkein köyhin surkein ja onnettomin ihminen, varmaan Afrikassa nälkäkuoleman partaalla. Mutta se surkein ei tiedä olevansa absoluuttisesti surkein, se vaan elää ja kuolee niin kuin muutkin... hmp.