tänään melkein kiire. Viikon ensimmäiset päivät menivät kovin leppoisasti (mitä nyt maanantai... Vieteri karkasi kokonaiseksi puoleksi tunniksi... aiheesta ehkä kenties höpötän kunhan saan muut jutut alta pois), mutta eilen... ja tänään.

Niin no, Luke ei siis ole lukenut yhtään mitään. Sen sijaan Luke on ollut keikalla ja huomannut, että annos elävää musiikkia riittää riehaannuttamaan kohtuullisen vanhankin tädin. Ja minähän en osaa tanssia enkä tunne kappaleitten nimiä puhumattakaan b-osistaa tai introista, mutta se ei yhtään estänyt tai hidastanut pompahtelemasta musiikin tahtiin.

Aivan älyttömän hyvä esitys. Tosin olen aina ihmetellyt sitä, mitenkä minä normaalisti sen toiseksi takimmaisen rivin valitseva tietyissä tilanteissa ihan vahingossa ja epähuomiossa ajaudun mahdollisimman eteen? Ja mistä ja miten Pirkkojen (tai tällä kertaa The Othersin) soitantaa kuuntelemaan joka kerralla ilmestyy noin puolen tusinan kokoinen joukko ihmisiä, jotka istuvat lattialle bändin jalkojen juureen ja korkeintaan epähuomiossa kerran liikauttavat varvastaan. Kai ne tykkäävät. Mutta miten ihmeessä ne malttavat pysyä aloillaan?

Illasta asti on humajanut kummasti. Korvat siis.

Ja nyt hän on lähdössä Itä-Suomeen asti. Tarvinnee pakata.