jos Luke haluaisi olla lukijaystävällinen. Tämän paikan diktaattorina Luke päätti olla perustelematta, miksi tälle päivälle on napattu juuri tämä lainaus Ursula K. Le Guinin Näkemisen lahjasta. Poika puhuu isälleen:

Sinä huijasit minua. Kenties huijasit itseäsinkin koska et kestänyt sitä ettei poikasi ollutkaan sitä mitä halusit. En tiedä. Enkä välitä. Enää sinä et voi minua käyttää. Et silmiäni etkä sokeuttani. Ne eivät ole sinun, ne ovat minun. En usko enää sinun valheisiisi. En ota enää sinun häpeääsi kannettavakseni. Etsi itsellesi toinen poika, jos tämä ei ole kyllin hyvä.

Meni useampi kirja Maameren kolmen ensimmäisen osan jälkeen, ennen kuin Luke innostui uudelleen Le Guinista. Tämän Näkemisen lahjan kanssa olenkin sitten ihan pääsemättömissä, sen voisin hommata omaan hyllyyn ja lukea uudelleen vaikka saman tien. Ja ihan kyvytön olen arvioimaan sitä jollakin yleispätevillä hyvän/huonon kirjallisuuden kriteereillä, sattuipa nimittäin syntymään erittäin henk. koht. lukukokemus. Tiedättekö sen tunteen, kun on siirtynyt tekstin ahmimisen tuolle puolen, siihen että tarkoituksella h i d a s t e l e e, jottei joutuisi luopumaan kirjan maailmasta ihan vielä, liian pian?