"Tutkijat kovin halukkaasti yrittävät selvittää taiteilijan pyrkimykset, vaikka juuri pyrkiminen johtaa usein harhaan, teennäiseen yrittämiseen--"

Ehem. Tunnistan teennäisen yrittämisen. Sitä on taas tässäkin, kun kirjoitan näitä sanoja. Aloittaminen - minkä tahansa asian aloittaminen - on minulle työlästä. Aloittaessani olen täynnä pyrkimistä ja yrittämistä, sitä miten pitäisi ja täytysi asiat tehdä, sanat sanoa, kirjaimet latoa näytölle. Aloittaessani - mitä tahansa asiaa, taas - olen yhtä aikaa varma siitä, että pitää tehdä täydellisesti ja tietoinen siitä, että on mahdotonta tehdä täydellisesti. Lopputulos: jäykkää. Kulmikasta. Varautunutta. Perkeleitä ja ärräpäitä ja samanaikaisesti mielistelevää vilkuilua muiden suuntaan: mitähän muut tästä ajattelevat?

Vasta kun lakkaan yrittämästä ja pyrkimästä, minussa alkaa tapahtua. Ongelma: miten lakata yrittämästä, kun jos yrittämästä lakkaaminen rinnastuu luovuttamiseen, siihen että aloittamisen sijaan lopettaa?