"Tutkijat kovin halukkaasti yrittävät
selvittää taiteilijan pyrkimykset, vaikka juuri pyrkiminen johtaa usein
harhaan, teennäiseen yrittämiseen--"
Ehem. Tunnistan teennäisen yrittämisen. Sitä on taas tässäkin, kun
kirjoitan näitä sanoja. Aloittaminen - minkä tahansa asian aloittaminen
- on minulle työlästä. Aloittaessani olen täynnä pyrkimistä ja
yrittämistä, sitä miten pitäisi ja täytysi asiat tehdä, sanat sanoa,
kirjaimet latoa näytölle. Aloittaessani - mitä tahansa asiaa, taas -
olen yhtä aikaa varma siitä, että pitää tehdä täydellisesti ja
tietoinen siitä, että on mahdotonta tehdä täydellisesti. Lopputulos:
jäykkää. Kulmikasta. Varautunutta. Perkeleitä ja ärräpäitä ja
samanaikaisesti mielistelevää vilkuilua muiden suuntaan: mitähän muut
tästä ajattelevat?
Vasta kun lakkaan yrittämästä ja pyrkimästä, minussa alkaa tapahtua.
Ongelma: miten lakata yrittämästä, kun jos yrittämästä lakkaaminen
rinnastuu luovuttamiseen, siihen että aloittamisen sijaan lopettaa?
maanantai, 30. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.