mietin, etten halua koiranomistajaksi. (Sivuhuomautuksena: semmoistakin lisää tähän kissatarhaan on joskus tullut tuumattua.)

Miksikö en? Noh... Pidän vapaaehtoisista ilta- päivä- ja yökävelyistä. Jos minun olisi pakko lähteä ulos kun joku karvaturri sinne haluaa, menettäisin iloni kävellä muuten vaan. Kävelystä tulisi velvollisuus. Ulkona oleminen muuttuisi suoritteeksi.

Tämän jälkeen on vallan helppoa perustella, miksi otin tältä blogilta pois tänään-laatikon.

Tänään-laatikko oli joskus vuosi sitten kepeä päivitettävä, ja postauksienkin kirjoittaminen aiheista helppoa.  Mutta jossakin vaiheessa tänään-laatikko alkoi muuttua velvollisuudeksi, suoritukseksi joka pitäisi täyttää, kun kerran blogia pidän. Muutaman kuukauden suoritin harvakseltaan. Sitten alkoi tympiä koko blogi, kun sinne pitäisi kirjoittaa ja pitäisi päivittää se &%&%& loota.

Voi pyhä jysäys tätä Luken päätä. Ihan itsehän minä tällä blogilla huseeraan, vapaaehtoisesti ja diktatorisesti. Miksi pitäisi päivittää lukemisen ja kuuntelemisen luetteloa, jos moinen tuntuu ahdistavalta ja vastenmieliseltä? Miksi ihan vasiten teen alun perin mielekkäistä asioista ikäviä, ahdistavia, velvoittavia, vaativia?

Luken pään sisällä asuu Iso Itsekriitikko. Iso Itsekriitikko on ajoittain kovin hallitseva ja vaativa, se melskaa mielessä niin etten tahdo kuulla omia ajatuksiani. Se sorkkii elämistä netissä ja oikeassa elämässä. Se vaikuttaa aivan kummallisissakin tilanteissa: esimerkiksi siivoamisessa ja ruokaostoksissa. Minähän en tahdo saada tavaroita pysymään järjestyksessä enkä sotkuja siivottua. Tämä on Kriitikon mielestä pahapaha juttu. Kun Kriitikon marmatuksen seurauksena lopulta ryhdyn käytännön toimenpiteisiin (vaikka vain paperien järjestelyyn), niin Kriitikko arvostelee silloinkin: pitäisi hoitaa homma paremmin, nopeammin, perusteellisemmin. Useinmiten lopetan kesken - on helpompaa olla tekemättä mitään kuin tehdä ja kuunnella Kriitikon tyytymättömyyttä.

Menenpä sitten Kriitikon kanssa ruokakauppaan. Kriitikko on terveysintoilija ja tietää tasan tarkkaan hyvät ja huonot ruuat. Kriitikko on penninvenyttäjä ja syynää pakkauskoot, kilohinnat ja erikoistarjoukset. Kriitikko on lähi- ja luomuruuan ystävä, joten se paheksuu Etelä-Amerikasta paikalliseen ostariin kuljetettuja omenoita, olkoonkin että ne maksavat vain 1,45 €/kilo. Kriitikko haluaa ostaa tuotteita, jotka ovat ekologisesti pakattuja ja joiden säilyvyys on kohtuullinen. Kriitikko on tarkka ajankäytöstä, joten se marmattaa, kun kaupassa pyörimiseen menee ihan liikaa aikaa, jonka voisi käyttää hyödyllisemmin ja viisaammin. Kriitikko on yleensä syvästi tyytymätön ostoskassin sisältöön, sillä se ei täytä läheskään kaikkia Kriitikon vaatimuksia.

Kriitikon ydin on kritisoinnissa, Kriitikko arvostelee, teinpä näin tai noin tai jätinpä kokonaan tekemättä. Se on erittäin ikävä kaveri. (Eh, jos se on kaveri, niin en tarvitse vihamiehiä ollenkaan.) Muistaakseni olen tälläkin blogilla teljennyt Kriitikon pakettiin ja jättänyt paketin postin kuljetettavaksi. Ikävä kyllä paketti palautuu epäsäännöllisin väliajoin takaisin lähettäjälle.

Siispä, ei ainakaan koiria lemmikkieläimiksi Lukelle - vaikka ne muuten ihania olisivatkin, ainakin sellaiset virkeät peruskoirat.