netti-identiteettikriisi taas vaihteeksi. Kas näin se menee:

Ensin (siis ennen tätä blogia) oli yksi enemmän henk. koht. räytymisissä pyörivä nettipäiväkirja. Sitten halusin kirjata jonnekin lievästi optimistisia ajatuksia kirjoista ja musiikista ja kenties kirjoittamisestakin, joten tuli tämä blogi kaikkine Vieteri-kuvineen. Sitten tuli Nono ja ne kirja- yms. kirjoitukset siirtyivät enempi sinne.

Höh. Nyt en oikein tiedä, mitä tänne jää. Vieteristö kenties, kun nuo omat kirjoittamisjututkin ovat taas vaihteeksi jumittuneet jonnekin sisäisen itsekriitikon sensuurikoneiston uumeniin.

Jossain määrin haluaisin retostella kaikkea saman otsikon alla, mutta blogistanissa näyttää siltä, että moisesta seuraa lähinnä tuntemattomien besserwisserien ja pienisielujen puputusta. Äh sille jo etukäteen.

Hän lähetti tänään yhden hakemuksen. Lisäksi hän teki yrityksen lähestyä ongelmaa, jonka ratkeamiseen hän suhtautuu hyvin epäillen, juttu kun on kaikkine mutkineen alkanut jo vuonna kivi ja keppi. Nyt hän lähinnä koekuuntelee levyä (Irina: Rakastaja) ja miettii, moneltako pitäisi laittautua pysäkille, jos meinaa kunnialla ehtiä keskustaan puoli kuudeksi.

Eilisen päivän paras oli, kun se toinen kaksijalkainen kertoi maitotölkkiteoriasta. Kuulemma Luke avaa täysinäiset maitotölkit pienesti ja vaatimattomasti, sillä lailla että maitoa juuri ja juuri tulee nokasta. Ko ny vähä maitoo sais. Emmää paljoo tartte, vähä vaan.

Hän voisi vaikka lukea Nopolaa muutaman sivun ennen lähtöä.Kyä tässä jotain häikkää o.