syistä pähkäillyt onnea ja onnellisuutta. Se on sanana yhtä kenkku kuin rakkaus. Heti kun jomman kumman sanan päästää suustaan, huomaa puolipelästyneenä vilkuilevansa ympärilleen: oho, huomasko kukaan? Jos huomasi, niin herrajumala, mitä ne mahtavat ajatella? Ei kai tämä kuulosta siltä, että jotenkin leveilisin ja yrittäisin parempaa kuin olen?

Kenties pitäisi kiinnittää vähemmän huomiota siihen, mitä kuvittelen muiden ajattelevan. Isompi mutka näissä isoissa sanoissa liittyy siihen, että ne lataavat pienenpienten hetkien päälle ihan jumalattoman ison painolastin. R-sanasta alkaa ympärillä leijua vähintään Romeon ja Julian kaltainen draamaoletus ja O-sana saa puolenkymmentä elämäntaito-opasta höristämään korviaan ja riiputtamaan kieltään odottavasti:  No, niin, kerropas mitä tietä SINÄ olet päätynyt olemaan onnellinen?Ja sittenpä päädyn järkeilemään, analysoimaan ja pyörittelemään. Hups, siinä välissä se onni livahtaa piiloon.