(pari vuotta minua nuorempi) kysyi, aionko hankkia vielä lapsia. Sanoin, että vannomatta paras mutta erittäin epätodennäköistä.
Joo, puuskahti työkaveri. Harmi ettei kissoja voi synnyttää. Mieluummin niitä kuin ihmisiä.
Täällä on kansalliset ravipäivät tänään. Vieteri on vissiin täysin
toipunut toissaviikkoisesta leikkauksesta (eipä saa sekään synnyttää,
enää) ja väijyy, syöksyilee ja tassuttaa noita vanhempia. Vanhin
intoutuu helpoiten painimaan pennun kanssa ja hämääntyy sitten
epäaikuismaisesta käytöksestään niin, että kääntää selkänsä ja kävelee
ylväästi pois. Keskimmäinen tuntee vissiin olonsa syrjäytetyksi, kun se
on alkanut sähistä kavereilleen. Kissojen välisiä suhteita... kumman
ihmismäisiä. Tai sitten kaikki on havaitsijasta kiinni?
tiistai, 31. tammikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.